Yves Saint-Laurent

ranskalainen muotipiirtäjä ja -suunnittelija
(Ohjattu sivulta Yves Saint Laurent)

Yves Henri Donat Dave Mathieu-Saint-Laurent (1. elokuuta 1936 Oran, Ranskan Algeria1. kesäkuuta 2008 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen muotipiirtäjä ja -suunnittelija, joka on tunnettu etenkin modernin naisten housupuvun le smokingin (variaatio miesten smokista) suunnittelemisesta.[1][2]

Yves Saint-Laurent
Yves Henri Donat Dave Mathieu-Saint-Laurent
Yves Saint-Laurent, Pascal Kirchmair.
Yves Saint-Laurent, Pascal Kirchmair.
Henkilötiedot
Syntynyt1. elokuuta 1936
Oran, Ranskan Algeria
Kuollut1. kesäkuuta 2008 (71 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti muotipiirtäjä, muotisuunnittelija
Muut tiedot
Aktiivisena 1953–2002

Hän tuli tunnetuksi heti ensimmäisellä kokoelmallaan ja trapeze- (puolisuunnikas) linjasta (ransk. Ligne Trapeze) eli kapeaolkaisesta puvusta, joka levenee juuri polven päällä, eli variaatio Diorin vuoden 1955 A-linjasta.[1] Saint-Laurentin muusia olivat muun muassa malli Betty Catroux, asuste- ja korusuunnittelija Loulou de la Falaise ja Catherine Deneuve.[3]

Suku ja koulutus muokkaa

Yves Saint-Laurentin vanhemmat olivat Algeriassa syntyneet asianajaja ja vakuutusmeklari Charles Mathieu-Saint-Laurent (1909–1988) ja Lucienne Wilbaux (1914–2010). Hän varttui Välimeren rannalla Oranissa olevassa huvilassa yhdessä kahden nuoremman sisarensa Michèlen (1942–2020) ja Brigitten (1945–2015) kanssa. Vaikka hänen perheensä oli suhteellisen varakas ja isä omisti elokuvateatteriketjun, Yvesin lapsuus ei ollut helppo.[4]

Yves ei ollut suosittu koulussa, ja koulukaverit kiusasivat häntä usein, koska hän vaikutti homoseksuaalilta. Tämän seurauksena hänestä tuli hermostunut lapsi, joka oli sairas lähes joka päivä. Hän löysi lohtua kuitenkin muodin maailmasta. Hän halusi luoda monimutkaisia ​​paperinukkeja, ja teini-iässä hän suunnitteli mekkoja äidilleen ja sisarilleen.[4]

Saatuaan toisen asteen koulutuksen lycée Lamoricière'ssä Oranissa, Yves lähti Pariisiin Chambre Syndicale de la Couture'n pitämään muotialan kouluun aikomuksenaan tulla teatteripukujen ja naisten muodin suunnittelijaksi. Hän kävi koulua lyhyen aikaa ja voitti ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä suunnittelukilpailussa. Kun ranskalaisen Vogue-lehden päätoimittaja Michael de Brunhoff näytti Christian Diorille joitakin 17-vuotiaan Saint-Laurentin tekemiä muotipiirroksia, hänet palkattiin välittömästi Diorin assistentiksi.[2]

"Dior kiehtoi minua", Saint-Laurent muisteli myöhemmin. "En voinut puhua hänen edessään. Hän opetti minulle taiteeni perustan. Mitä ikinä tapahtuikaan, en koskaan unohtanut vuosia, jotka vietin hänen rinnallaan." Diorin johdolla Saint-Laurentin tyyli kypsyi ja sai yhä enemmän huomiota.[4]

Muotiura muokkaa

 
Yves Saint-Laurentin ateljee, jossa sovitusnuken päällä safari-jakun kaavamalli

Voitettuaan International Wool Secreteriatin (nyk. International Woolmark Prize) nuorten suunnittelijoiden kilpailun miestenpuvun luonnoksellaan vuonna 1954, Yves Saint-Laurent pääsi jo 18-vuotiaana työskentelemään Christian Diorille. Naisten päällystakki kategorian samassa kilpailussa voitti tuleva suunnittelijakollega Karl Lagerfeld.[1][5] Kun Dior vuonna 1957 kuoli, nostettiin tämän seuraajakseen nimeämä 21-vuotias Saint-Laurent johtamaan Diorin muotitaloa, jotta se välttyisi taloudelliselta katastrofilta. Hän toimi Diorin muotitalon johtajana vuosina 1957–1960.[1]

"Pikkutyttö" -lookin ja A-linjaisen siluetin jälkeen hän esitteli kokoelman hienostuneempia, pidempiä hameita ja vuonna 1959 rajusti lyhennetyt hameet. Vuonna 1960 hän esitteli poolopuseroitten ja mustien nahkatakkien tyylikkään beatnik-looki kokoelman. Kun Saint-Laurent joutui asevelvollisena armeijaan vuonna 1960, hän sai hermoromahduksen. Hänen tilalleen Diorin muotitalossa oli tullut Marc Bohan.[2]

Vuonna 1960 Saint-Laurent kutsuttiin takaisin kotimaahansa Algeriaan taistelemaan sen itsenäisyyden puolesta. Hän onnistui saamaan vapautuksen terveydellisistä syistä, mutta palattuaan Pariisiin Saint-Laurent huomasi, että hänen työpaikkansa Diorilla oli hävinnyt. Uutiset olivat aluksi traumaattisia nuorelle ja herkälle suunnittelijalle. Yves Saint-Laurent haastoi entisen mentorinsa oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja sai korvauksena 48 000 Englannin puntaa vastaavan summan.[4]

Yves Saint-Laurent muotitalo muokkaa

Vuonna 1961[1]/1962[2] Yves Saint-Laurent perusti omaa nimeään kantavan muotitalon, jonka talousjohtajana toimi hänen kumppaninsa, liikemies Pierre Bergé (1930—2017),[6] jonka hän oli tavannut vuonna 1958. Pari erosi ystävinä vuonna 1976, ja he pysyivät yhtiökumppaneina. Ensimmäinen Saint-Laurent-Boutique avattiin vuonna 1966.[1]

Saint-Laurent teki tunnetuksi naisten housuasut sekä kaupunki- että maaseutukäyttöön. Metalli- ja läpinäkyvät kankaat olivat näkyvästi esillä hänen 1960-luvun lopun kokoelmissaan. 1970-luvulla hän esitteli venäläisen kansanpuvun inspiroiman romantisoidun talonpoikais-lookin. Hänen yrityksensä tuotevalikoima laajeni haute couturen lisäksi käsittämään valmisvaatteita, asusteita, kodin liinavaatteita; tuoksuja kuten Y vuonna 1964, Rive Gauche vuonna 1971 ja Opium vuonna 1977 sekä miesten vaatteita.[2] Yves Saint-Laurent suunnitteli myös useita elokuvapuvustuksia, kuten Catherine Deneuven 1960-luvun elokuviin Päiväperho ja Mississipin velho.[1]

1980-luvulla Yves Saint-Laurent oli jo todellinen muoti-ikoni. Pierre Bergén johdolla muotitalo kukoisti rahantekokoneena. Heidän suhteensa oli loppunut jo vuonna 1976, mutta he jatkoivat liikekumppaneina. Saint-Laurentilla itsellään oli henkilökohtaisia ongelmia. Hänestä tuli eristäytyvä, ja hänellä oli alkoholi- ja kokaiiniriippuvuus. Muotipiireissä puhuttiin että hänen suunnittelutyönsä oli aikansa elänyttä.[4]

1990-luvun alussa Saint-Laurent sai jalansijaa takaisin. Muotieliitti, joka oli kyllästynyt näytöslavoja hallitsevaan grunge-muotiin löysi hänen mallistonsa uudelleen. Vuosikymmenen loppuun mennessä Yves Saint-Laurentin hidastaessa työvauhtia, hän ja Pierre Bergé myivät perustamansa yrityksen, mikä toi molemmille miehille valtavan omaisuuden.[4]

 
Naisten housupuku, Yves Saint-Laurent 1970-luku
 
Logo
 
Flanellikankainen mekko, 'Ligne Trapeze' Yves Saint-Laurentin suunnitelma Diorille 1958

Vuonna 1993 Yves Saint-Laurentin muotitalo myytiin noin 600 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla lääketehdas Sanofille. Vuonna 1999 italialainen muotitalo Gucci osti tuotemerkin noin 1 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla,[2] ja yhdysvaltalainen muotisuunnittelija Tom Ford alkoi suunnitella brändin valmisvaatemallistot, samalla kun Saint-Laurent keskittyi muotitalon haute couture -luomuksiin.

Vuonna 2002 monien vaikeuksien jälkeen Saint-Laurent ja Gucci sulkivat Yves Saint-Laurentin maineikkaan muotitalon ja Saint-Laurent jäi eläkkeelle 65-vuotiaana ja alkoi viettää aikaa Marrakechin asunnossaan Marokossa. Yves Saint-Laurent kuoli kotonaan Pariisissa 1. kesäkuuta 2008 sairastettuaan reilun vuoden aivosyöpää. Hän oli kuollessaan 71-vuotias.[7]

Vaikka itse muotitalo suljettiinkin, tuotemerkki elää yhä Guccin omistuksessa. Merkin valmisvaatteita valmistetaan ja myydään edelleen, pääsuunnittelijana on toiminut vuodesta 2004 asti Stefano Pilati.

 
Modern Art kokoelman pukuja. Yves Saint-Laurent 1966, taustalla Piet Mondrianin maalaus
 
Yves Saint-Laurentin Majorelle-huvila Marrakechissä
 
"Le smoking" housupukuja, Yves Saint-Laurent 1970-luku
 
Khakivärinen safari-jakku Rive Gauche myymälän valikoimiiin, Yves Saint-Laurent 1968

Yves Saint Laurent muotitalo valmistaa vaatteiden ja asusteiden lisäksi myös kosmetiikkaa ja parfyymeja, kuten Opium, Kouros, Rive Gauche ja Paris.

Kunnianosoitukset ja perintö muokkaa

Vuonna 1983 Metropolitan Museum of Art New Yorkissa järjesti retrospektiivisen näyttelyn Yves Saint-Laurentin muotisuunnittelusta.[2] Hän oli ensimmäinen muotisuunnittelija, joka sai tämän kunnian.[4]

Vuonna 2007 Yves Saint-Laurentista tehtiin Ranskan kunnialegioonan ritari. Vuonna 2009 hänen kumppaninsa Pierre Bergén kanssa kokoama taidekokoelma huutokaupattiin Christien huutokauppakamarin Pariisissa yli 260 miljoonalla dollarilla, mikä on yksityisen taidekokoelman ennätyshinta.[2] Taidekokoelmaan kuului 733 taide-esinettä: Picasson, Matissen, Mondrianin ja Fernand Légerin maalauksia, muinaisegyptiläisiä veistoksia sekä sarja Limogesin emaloituja esineitä renessanssin ajalta. Kokoelman kerääminen oli aloitettu 1950-luvulla antiikkikauppias Nicolas ja Alexis Kugen avulla.[8]

Vuonna 2017 hänen työlleen omistettu museo avattiin hänen entiseen haute couture -muotitaloonsa Pariisiin ja toinen Marrakechiin, Marokkoon.[2]

Lähteet muokkaa

  • Otavan iso Fokus: Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6. Otava, 1974. ISBN 951-1-01236-3.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g Otavan iso Fokus, s. 3 643.
  2. a b c d e f g h i Yves Saint Laurent | Biography, Fashion, & Facts | Britannica www.britannica.com. 5.4.2024. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  3. Yves Saint-Laurent, FMD Fashion Database. Viitattu 10.6.2014.
  4. a b c d e f g Yves Saint Laurent - Life, Fashion & Career Biography. 18.8.2020. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  5. The Divine History of the International Woolmark Prize www.woolmarkprize.com. Viitattu 24.5.2019. (englanniksi)
  6. HS: Muotitalo Yves Saint Laurentin toinen perustaja Pierre Bergé on kuollut Helsingin Sanomat. 8.9.2017. Viitattu 26.4.2024.
  7. IS-STT: Muotisuunnittelija Yves Saint Laurent on kuollut Ilta-Sanomat. 2.6.2008. Viitattu 15.4.2022.
  8. A. D. Magazine: Yves Saint Laurent, l'esprit et le goût AD Magazine. Viitattu 25.4.2024.

Aiheesta muualla muokkaa