Aivokasvain

keskushermostossa sijaitseva kasvain
(Ohjattu sivulta Aivosyöpä)

Aivokasvain on keskushermostossa sijaitseva kasvain. Aivokasvain voi olla hyvänlaatuinen kasvain tai pahanlaatuinen kasvain eli syöpä. Yleisin aivokasvain on gliooma, jotka saavat alkunsa gliasoluista. Aivokasvaimen hoito ja ennuste riippuu paljon sen laadusta ja sijainnista. Hyvänlaatuiset ja selkeärajaiset kasvaimet saadaan parannettua leikkauksella, mutta vaikeimmille kasvaimille ei ole kunnollista hoitoa. Jos kasvainta ei pystytä leikkaamaan kokonaan, sitä voidaan hoitaa myös säde- tai solunsalpaajahoidolla.

Magneettikuvattu keuhkosyövästä aiheutunut etäpesäke toiseen aivopuoliskoon.

LuokitusMuokkaa

Aivokasvaimiin kuuluu erilaisia keskushermoston kasvaimia. Ne voivat olla lähtöisin aivokudoksesta, sitä ympäröivästä rakenteista tai selkäydinkanavasta. Aivoissa voi olla myös muiden syöpien etäpesäkkeitä.[1]

Yleisimpiä aivokasvaimia ovat glioomat, jotka saavat alkunsa aivokudoksen tukisoluista eli gliasoluista. Ne jaetaan edelleen useisiin alatyyppeihin. Seuraavaksi yleisin aivokasvaintyyppi aivokalvon meningeoomat, joista 90 prosenttia on hyvänlaatuisia. Sitten on edelleen hermotupen schwvannoomia ja aivolisäkkeen hypofyysiadenoomia. Lisäksi on useita erilaisia harvinaisempia aivokasvaimia, kuten kuulohermoissa esiintyvää akustikusneurinoomaa.[1]

Esiintyvyys ja riskitekijätMuokkaa

Suomessa todetaan vuosittain 900 aivokasvaintapausta. Ne ovat hieman yleistyneet 2000-luvulla. Lapsilla aivokasvaimet ovat toiseksi yleisin syöpämuoto leukemian jälkeen. Lapsien aivokasvaimet ovat tosin useammin hyvänlaatuisia kuin aikuisilla.[2]

Miehillä on naisia suurempi riski kuolla aivosyöpään. Sairastuneista naisista yli 70 prosenttia oli elossa viiden vuoden kuluttua, mutta miehistä vain alle 60 prosenttia.[3]

Ruotsissa julkaistun laajassa väestötutkimuksessa havaittiin, että asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevillä miehillä esiintyi puolta enemmän kuulo-tasapainohermon hyvälaatuisia kasvaimia eli akustikusneurinoomia. Yliopistossa opskelleilla naisilla esiintyy lähes 25 prosenttia enemmän aivosyöpää ja miehillä lähes 20 prosenttia. Etenkin glioomia ja esiintyi tavallista enemmän näillä väestöryhmillä sekä asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevillä. Tutkimukseen osallistui yli neljä miljoonaa ihmistä, joita seurattiin vuosina 1993-2010.[4]

Pahanlaatuisten aivokasvainten esiintyvyys yleistyy keski-iästä alkaen ja niihin sairastutaan eniten yli 70-vuotiaana. Ravinnolla, elintavoilla tai viruksilla ei ole todettu olevan yhteyttä aivokasvaimiin. Perinnöllisyystekijät saattavat liittyä alle viiteen prosenttia tapauksista. Von Hippel–Lindaun oireyhtymää ja neurofibromatoosia sairastavilla on suurempi riski saada aivokasvaimia.[2]

YmpäristötekijätMuokkaa

Suomen Syöpäyhdistyksen ja Syöpäsäätiön mukaan ympäristötekijöillä ei ole havaittu olevan vaikutusta aivosyöpien esiintyvyyteen.[2] Ruotsissa on kuitenkin huomattu, että palomiesten aivosyöpäkuolleisuus on viisinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Jo kymmenen vuotta palomiehen ammatissa toimiminen yli kaksinkertaistaa riskin kuolla aivosyöpään siitä huolimatta, että palomiehillä on tavallista terveemmät elintavat. Tutkijoiden johtopäätöksenä oli, että palomiehen työllä ja siihen liittyvällä voimakkaalla altistumisella syöpävaarallisille aineille on suora yhteys kohonneeseen syöpäkuolleisuuteen.[5]

OireetMuokkaa

Aivokasvaimen oireet riippuvat kasvaimen koosta ja sijainnista. Hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat pysyä oireettomina vuosia.[2]

Aivokasvaimen tavallisin ensioire on epilepsia, joka voi ilmetä esimerkiksi käden tai jalan kouristeluna tai lyhyenä poissaolokohtauksena. Joka kolmas aivokasvainpotilas tulee Suomessa hoitoon epileptisen kohtauksen takia. Ensioire voi olla myös yleistynyt tajunnan menetykseen liittyvä kohtaus.[2]

Aivokasvaimeen voi liittyä myös esimerkiksi pitkittynyttä päänsärkyä. Lapsilla esiintyy myös äkillistä oksentelua ilman pahoinvointia tai päänsärkyä. Joskus aivokasvain aiheuttaa muistivaikeuksia ja muutoksia käytöksessä.[2]

Hoito ja ennusteMuokkaa

Aivokasvaimen hoito riippuu paljon kasvaimen tyypistä, pahanlaatuisuudesta, sijainnista, kasvutavasta ja kasvunopeudesta. Usein poistaminen riittää hoidoksi, mutta jotkin kasvaimet tarvitsevat lisäksi säde- tai solunsalpaajahoidon.[2]

Hyvänlaatuiset ja tarkkarajaiset kasvaimet poistetaan leikkaushoidolla. Osa kasvaimista on kuitenkin kasvanut aivokudoksen sisään, jolloin niiden rajat eivät ole selkeitä. Tällaisissa kasvaimissa pyritään poistamaan se osa, jonka tulkitaan olevan osa kasvainta. Pienempi jäännöskasvain on näin helpompi hoitaa sädehoidolla tai solunsalpaajilla.[2]

Aivokasvaimen sijainti voi myös olla sellainen, ettei sitä voida poistaa, vaikka se kudosopillisesti ei olisikaan syöpä. Tällöin potilaan ennuste voi olla huono, vaikka kasvain ei olekaan varsinaisesti pahanlaatuinen.

Pahanlaatuisten aivokasvainten kohdalla elinajanennuste on tyypillisesti kaksi vuotta ja joskus jopa viisi. Joskus potilas paranee jopa kokonaan.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b Aivokasvaimet HUS. Viitattu 7.3.2017.
  2. a b c d e f g h Aivokasvaimet Syöpäjärjestöt. Viitattu 7.3.2017.
  3. Syöpäpotilaiden eloonjääminen Syöpäjärjestöt. 13.2.2017. Viitattu 30.3.2022.
  4. Aivosyöpä on muita yleisempi yliopistossa opiskelleilla ja henkistä työtä tekevillä Tiede. 23.6.2016. Viitattu 30.3.2022.
  5. [https://www.eduskunta.fi:443/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=kk+882/2012 KIRJALLINEN KYSYMYS 882/2012 vp KK 882/2012 vp - Ari Jalonen /ps Tarkistettu versio 2.0 Palomiesten syöpäkuolleisuus ja tiettyjen syöpien korvaaminen ammattitautina] www.eduskunta.fi. Viitattu 30.3.2022.
  6. Aivokasvaimet yleistyvät iän myötä – syntysyyt tuntemattomia mtvuutiset.fi. 12.11.2017. Viitattu 30.3.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa