Ylimääräinen mitättömyyskantelu
Ylimääräinen mitättömyyskantelu eli nulliteettivalitus oli Ruotsin vuoden 1734 lakiin sisältynyt ylimääräinen muutoksenhakukeino.
Sen sai tehdä, jos oikeudenkäynnissä tuomittiin poissaoleva henkilö, jota ei ollut haastettu käräjille. Sitä voi käyttää myös kolmas henkilö, joka kärsi haittaa oikeuden kahden muun henkilön riita-asiassa antaman ratkaisun perusteella, tai henkilö, jota ei ollut kuulusteltu jutussa. Ylimääräisen mitättömyyskantelun avulla haettiin siis muutosta alioikeuden ratkaisuun hovioikeudesta. Se tuli tehdä yön ja vuoden kuluttua päivästä, jolloin henkilö sai tiedon tuomiosta. Ylimääräisestä mitättömyyskantelusta säädettiin oikeudenkäymiskaaren 25. luvun 22. pykälässä. Se lakkautettiin Suomessa 1960 ja sen tilalle tuli kantelu.[1] Kantelusta säädettiin oikeudenkäymiskaaren 31. luvun muutoksella (109/1960).
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.