Yellowstonen ekosysteemi
Suuri Yellowstonen ekosysteemi, tai pelkkä Yellowstonen ekosysteemi, (engl. Greater Yellowstone Ecosystem) on viimeinen laaja lähes koskematon ekosysteemi Maapallon pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä. Se sijaitsee Yhdysvaltain luoteisosassa. Yellowstonen ekosysteemi käsittää koko Yellowstonen kansallispuiston ja sen lisäksi vielä laajan alueen puiston lähistöllä. Tämä ekosysteemi on yksi maailman huomattavimmista luonnon "laboratorioista" maisemien, ekologian ja geologian kannalta. Yellowstonen ekosysteemin eläimistö on myös merkittävä.
Historia muokkaa
Yellowstonen kansallispuisto perustettiin alun perin suojelemaan sen vulkaanisia alueita ja piirteitä kuten geysireitä ja kuumia lähteitä. Puiston rajat vedettiin sisällyttämään kaikki nämä vulkaaniset ilmiöt; sinne, missä ei enää vulkaanista toimintaa ollut, vedettiin kansallispuiston rajat. Huomioon ei ollenkaan otettu puiston eläimistöä. Otaksuttiin, että Yellowstonen ekosysteemin rajat olivat samat kuin kansallispuistonkin. Vasta 1970-luvulla ekosysteemin tajuttiin olevan paljon suurempi ja että kansallispuisto oli vain pieni osa sitä. Ensi arvio Yellowstonen ekosysteemin koosta oli noin 16 000 km², mutta nykyään tiedetään systeemin olevan vähintäänkin 80 000 km² laajuinen.
Yellowstonen kansallispuiston lisäksi Yellowstonen ekosysteemiin kuuluvat myös Gallatinin, Custerin, Caribou-Targheen, Bridger-Tetonin ja Shoshonen kansalliset metsät sekä kansallinen vapitien suojelualue ja Grand Tetonin kansallispuisto. Osa Yellowstonen ekosysteemiin kuuluvista maista on yksityisessä omistuksessa. Kaiken kaikkiaan ekosysteemi ulottuu viiteen Yhdysvaltain osavaltioon aina Etelä-Dakotasta Utahiin, mutta sijaitsee kaikkein laajimmin Idahon, Montanan ja Wyomingin osavaltioissa.
Ekosysteemi muokkaa
Yellowstonen ekosysteemiin kuuluu eliöitä aina bakteereista suuriin nisäkkäisiin. Sen vulkaanisissa vesissä elää monenlaisia bakteereja ja leviä, sen avovesissä eri kalalajeja. Ekosysteemin eläimistöön kuuluu myös suuri määrä lintuja ja nisäkkäitä aina pienistä oravista suuriin harmaakarhuihin. Yellowstonen ekosysteemin vapiti- ja punakurkkulohikanta kuuluvat molemmat maailman suurimpiin. Alue on lisäksi ainoa, jossa on ollut biisoneita esihistoriallisista ajoista lähtien. Ekosysteemin eläimistöön kuuluu myös ihmislaji. Ihmisiä Yellowstonen ekosysteemin alueella asuu noin 370 000. Osa heistä on maanviljelijöitä tai karjatilallisia, mutta suurin osa saa nykyään elantonsa erilaisista palveluammateista.[1]
Ekosysteemin kasvillisuuden hallitseva laji on kontortamänty muiden havupuiden kanssa, mutta alueella tavataan myös jonkin verran lehtipuita kuten haapoja. Korkeammilla seuduilla kasvaa runsaasti mäntypuihin kuuluvaa valkorunkosembraa [2]. Ekosysteemissä esiintyviä kukkalajeja ovat muun muassa neidonkenkä, vuorijumaltenkukka, lupiini, kastilja ja apinankukka.[3] Alueella on kolme suurta jokea, Yellowstone, Snake ja Green. Yellowstone-joki on osaltaan ollut kuluttamassa alueen suurta Grand Canyonia. Ekosysteemin alueella sijaitsee yksi suuri järvi, Yellowstone. Ekosysteemin suurin vulkaaninen ilmiö on Yellowstonen kaldera. Alueen geologiaan kuuluvat muun muassa myös sadat geysirit ja useat kuumat lähteet, joissa alueen bakteerit ja levät viihtyvät hyvin.[1]
Yellowstonen ekosysteemi on yksi Yhdysvaltain muutamista jäljellä olevista alueista, missä luonnon suuriin tapahtumasarjoihin ei puututa. Esimerkiksi normaaliin ekosysteemiin kuuluvat, uudistavat tulipalot saavat palaa ja saalistajaeläimet metsästää. Kahden kansallispuiston alueella ihminen ei saa metsästää, ja kalastustakin on rajoitettu. Alun perin Yellowstonen ekosysteemiin ei kuitenkaan pelätty puuttua; ihmiset esimerkiksi suosivat tiettyjä eläinlajeja, hävittivät toiset lajit näiden tieltä ja sammuttivat luontoa uudistavat tulipalot. Ajan myötä kävi selväksi, että ihmisten puuttuminen luonnon toimintaan ei auttanut luontoa vaan päinvastoin jopa tuhosi sitä. 1960-luvulta alkaen puiston henkilökunnan linja on ollut puuttua puiston elämään mahdollisimman vähän ja antaa ekosysteemin elää rauhassa omaa elämäänsä.[1]
Poikkeuksia tähän linjaan on silti nähty useita. Puistossa on vuosien varrella ollut lukuisia suojeluohjelmia, kuten susien palautus alueelle vuonna 1995 ja yhä käynnissä oleva valkopäämerikotkan suojeluohjelma. Suojeluohjelmien tarkoitus on pyrkiä paikkaamaan ihmisen aiempia, luontoa tuhonneita toimia. Ihminen itse asetetaan ekosysteemin edelle tilanteissa, joissa ihmishenki on vaarassa. On myös tilanteita, joissa tulipaloja saatetaan sammuttaa. Lisäksi joitakin eksoottisia kasvi- ja eläinlajeja pyritään kontrolloimaan, jotta ne eivät olisi haitaksi puiston alkuperäisille eliöille. Nämä kosketukset ekosysteemiin on kuitenkin pyritty pitämään mahdollisimman pieninä, kuten puiston linjan mukaan kuuluu.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Greater Yellowstone Ecosystem Wildlife Conservation Society. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 16. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Nature & Science: Trees and Shrubs National Park Service. Viitattu 9. maaliskuuta 2007.
- ↑ Plant Life Frommer's Travel Experts. Viitattu 05. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Preserving and Restoring the Natural Regime yellowstonenationalpark. Arkistoitu 6.2.2007. Viitattu 07. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- The Greater Yellowstone Ecosystem (Arkistoitu – Internet Archive)
- Greater Yellowstone Ecosystem Program (Arkistoitu – Internet Archive)