Ydinvoima Ruotsissa
Ruotsissa toimi vuonna 2021 kuusi aktiivista ydinvoimalaa, jotka sijaitsevat kolmessa laitoksessa: Forsmarkin ydinvoimalaitos (kolme reaktoria), Oskarshamnin ydinvoimalaitos (yksi reaktori) ja Ringhalsin ydinvoimalaitos (kaksi reaktoria). Barsebäckin kaksi reaktoria suljettiin vuosina 1999 ja 2005, kaksi reaktoria suljettiin Oskarshamnissa vuosina 2015 ja 2017, sekä yksi Ringhalsin reaktori suljettiin 30. joulukuuta 2019[1] ja toinen vuoden 2020 lopussa.[2]
Ruotsissa ydinvoima on tuottanut 35–50 prosenttia maan sähköstä 1980-luvulta lähtien. Käytöstä poistamisesta päätettäessä tämä osuus on korvattava muilla energialähteillä.
Historia muokkaa
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Muuttunut ydinvoimalinja ja selvitys uusista reaktoreista. |
Tutkimusreaktorit muokkaa
Ruotsin ensimmäinen reaktori oli reaktori 1, R1, joka käynnistettiin heinäkuussa 1954. R1 kaivettiin kallioon, 27 metriä[3] Tukholman KTH-alueen alapuolelle, ja sitä käytettiin 1970-luvulle asti insinöörien tutkimuksiin ja koulutukseen. Toinen syy R1:n rakentamiseen oli pystyä tekemään tutkimuksia ja kokeita Ruotsin ydinaseohjelmalle, mutta sillä ei ollut kykyä tuottaa halkeamiskelpoista materiaalia huomattavia määriä sotilaallisiin tarkoituksiin.
Myöhemmin rakennettiin suurempi tutkimusreaktori, ns. R2-reaktori Studsvikiin. Se otettiin käyttöön vuonna 1960, ja sitä käytettiin paitsi tutkimukseen, myös teknisesti hyödyllisten isotooppien tuotantoon.
Kaupallinen ydinvoiman tuotanto vuodesta 1972 muokkaa
Ruotsin ensimmäinen merkittävä kaupallinen reaktori Oskarshamn 1 otettiin käyttöön vuonna 1972 Oskarshamnin ydinvoimalaitoksessa. V. 1975 ensimmäiset reaktorit otettiin käyttöön myös sekä Ringhalsissa että Barsebäckissä, kun taas Forsmarkin ydinvoimalaitos aloitti sähkön toimittamisen vasta v. 1980. Kaikki Ruotsin ydinvoimalat sijaitsivat rannikolla, jotta niillä olisi hyvä pääsy jäähdytysvesiin.
Kaikki näiden neljän laitoksen reaktorit paitsi Ringhals 2–4 ovat ruotsalaisia (kehittänyt Asea Atom). Kolme neljästä Ringhals-reaktorista on amerikkalaisia, rakennuttajana Westinghouse.
Käytöstäpoistot vuodesta 1999 muokkaa
Vuonna 1979 Harrisburgin onnettomuus tapahtui Pennsylvanian Three Mile Islandin ydinvoimalaitoksessa, mikä vaikutti suhtautumiseen ydinvoimaan Ruotsissa. Seuraavana vuonna järjestettiin kansanäänestys ydinvoiman tulevaisuudesta Ruotsissa, mikä johti päätökseen asteittaisesta ydinvoimasta luopumisesta.[4]
Vuonna 1999 reaktori 1 suljettiin Barsebäckissä, ja vuonna 2005 oli reaktori 2:n vuoro. Tässä asiassa suhteet Tanskaan tulivat esiin, koska Barsebäckin ydinvoimalaitos sijaitsi hyvin lähellä Kööpenhaminaa. Myöhemmin kaksi Oskarshamnin kolmesta reaktorista suljettiin, ja tämän jälkeen kaksi Ringhalsin neljästä reaktorista suljettiin.
Suljettujen laitosten purkaminen alkoi vuonna 2016, ja se on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2030 mennessä.[5][6] Barsebäckin reaktorien sähköntuotanto on korvattu muiden reaktorien tehonlisäyksillä ja vuoden 2010 jälkeen tuulivoiman laajentamisella.
Ydinvoimalat Ruotsissa muokkaa
Ruotsissa on 12 yksinomaan sähköntuotantoon tarkoitettua reaktoria, joista 7 on kaupallisessa käytössä (5 on suljettu ja yhdelle on tehty käytöstäpoistopäätös). Ne ovat kaikki kevytvesireaktoreita, ja käyttävät rikastettua uraania polttoaineena. Lisäksi Ågestaverketin nyt suljettua raskasvesimodernoitua painevesireaktoria (käynnistettiin vuonna 1963, suljettiin vuonna 1974) käytettiin luonnonuraanilla tehokasta sähkön ja kaukolämmön (80 MW) yhdistettyä tuotantoa varten. Alla olevassa luettelossa suljetut reaktorit on merkitty kursiivilla.
- Ringhalsin ydinvoimalaitos (Ringhals AB; pääomistaja: Vattenfall AB)
- Ringhals 1 (kiehutusvesireaktori, 860 MW, toiminnan alkaminen vuonna 1976, suljettu vuonna 2020)
- Ringhals 2 (painevesireaktori, 870 MW, toiminnan alku v. 1975, suljettu v. 2019)
- Ringhals 3 (painevesireaktori, >1 000 MW, käynnistys v. 1981)
- Ringhals 4 (painevesireaktori, noin 1 000 MW, käytön aloitus v. 1983)
- Forsmarkin ydinvoimalaitos (Forsmarks Kraftgrupp Aktiebolag; pääomistaja: Vattenfall AB)
- Forsmark 1 (kiehutusvesireaktori, 1 018 MW, toiminnan alku v. 1980)
- Forsmark 2 (kiehutusvesireaktori, 1 028 MW, käynnistys v. 1981)
- Forsmark 3 (kiehutusvesireaktori, 1 230 MW, käynnistys v. 1985)
- Oskarshamnin ydinvoimalaitos (OKG Aktiebolag; pääomistaja: Uniper)
- Oskarshamn 1 (kiehutusvesireaktori, 500 MW, käynnistys v. 1972, suljettu v. 2017)
- Oskarshamn 2 (kiehutusvesireaktori, 630 MW, käynnistys v. 1975, suljettu v. 2015)
- Oskarshamn 3 (kiehutusvesireaktori, 1 200 MW, käynnistys v. 1985, vuoden 2009 tehonlisäyksen jälkeen 1 450 MW)
- Barsebäckin ydinvoimala (Sydkraft Nuclear Power AB; pääomistaja: Uniper; johto: Barsebäck Kraft Aktiebolag)
- Barsebäck 1 (kiehutusvesireaktori, 630 MW, käynnistys v. 1975, suljettu v. 1999)
- Barsebäck 2 (kiehutusvesireaktori, 630 MW, toiminnan alku v. 1977, suljettu v. 2005)
Lisäksi Studsvikissä on kaksi tutkimusreaktoria, jotka on nyt suljettu. Niiden tehtäviin kuului radioaktiivisten isotooppien valmistus sairaaloille ja teollisuudelle. Osa tutkimuksesta pysyy paikallaan. Reaktorit puretaan 2010-luvun lopulla. Työn pitäisi valmistua vuonna 2019.[7]
Kuvagalleria muokkaa
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Nu stängs reaktor 2 på Ringhals kärnkraftverk Svt. Viitattu 30.12.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Elåret 2015 svenskenergi.se. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 10.6.2016.
- ↑ Svenska kärnvapenprogrammet (Arkistoitu – Internet Archive) P3 dokumentär, 30 mars 2008
- ↑ Vattenfall: Ruotsin ydinjätteen välivarasto täyttymässä muutamassa vuodessa Yle Uutiset. 12.2.2021. Viitattu 12.2.2021.
- ↑ Barsebäcksrivning hindrar kommunens planer Sveriges Radio. 3.11.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Nu stänger neutronfabriken för gott news.vattenfall.com. Arkistoitu 17.7.2018. Viitattu 26.11.2020. (ruotsiksi)