Keskiyön aurinko
Keskiyön aurinko (myös yötön yö tai polaaripäivä) on luonnonilmiö, jossa aurinko ei laske horisontin alapuolelle vuorokauden aikana. Siitä syystä ilmiö on kaamoksen vastakohta. Ilmiö johtuu maapallon pyörimisakselin kaltevuudesta kiertorataan nähden. Ilmiö esiintyy ainoastaan napapiireillä ja sitä korkeammilla leveysasteilla. Ilmiö on sitä pidempi, mitä lähempänä napa-alueita on. Esimerkiksi Suomen pohjoisimmassa kohdassa, Nuorgamissa aurinko on horisontin yläpuolella yhtäjaksoisesti toukokuun 16. päivästä heinäkuun 29. päivään saakka[1] eli 74 päivän ajan.
Jos valo ei taipuisi ilmakehässä, napapiiri olisi sen alueen rajana, jossa auringon keskipiste pysyy yhtenä päivänä vuodessa horisontin yläpuolella koko vuorokauden. Pohjoisella napapiirillä tämä tapahtuu kesäpäivänseisauksena 21. tai 22. kesäkuuta, ja eteläisellä napapiirillä 21. tai 22. joulukuuta (eli silloin, kun pohjoispuoliskolla on talvipäivänseisaus). Samoin napapiirit olisivat myös kaamoksen rajoina. Auringon suuri koko ja valon taipuminen saavat kuitenkin aikaan, että ainakin auringon yläreuna näkyy ympäri vuorokauden suunnilleen yhden leveysasteen verran pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Suomessa tämä raja kulkee hieman Kemin eteläpuolitse.[2] Samoin keskiyön auringon raja on noin yhden asteen verran eteläisen napapiirin pohjoispuolella.
Koska eteläisen napapiirin eteläpuolella ei ole pysyvää ihmisasutusta, voi yöttömän yön helpoiten kokea pohjoisella napapiirin alueilla - Alaskassa, Kanadassa, Grönlannissa, Islannissa, Norjassa, Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä. Päinvastainen tapahtuma, jossa aurinko ei vuorokauden aikana nouse horisontin yläpuolelle on nimeltään kaamos tai polaariyö.
Lähteet
muokkaa- ↑ Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 123. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.4.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Oja, s. 121-122
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keskiyön aurinko Wikimedia Commonsissa
