Walter Chrysler
Walter Percy Chrysler (2. huhtikuuta 1875 Wamego, Kansas – 18. elokuuta 1940 Kings Point, New York) tunnetaan parhaiten 1900-luvun alun yhdysvaltalaisen autoteollisuuden kehittäjänä ja menestyksekkäänä ammattijohtajana sekä Chrysler Corporationin perustajana.
| Walter Percy Chrysler | |
|---|---|
 Walter Chrysler vuonna 1937. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. huhtikuuta 1875 Wamego, Kansas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 18. elokuuta 1940 (65 vuotta) Kings Point, New York, Yhdysvallat |
Tausta muokkaa
Walter Chrysler syntyi Keskilännen Kansasissa, Wamegon pikkukaupungissa, Anna Maria (o.s. Breymann) ja Henry Chryslerin jälkeläisenä. Walterin lapsuus- ja nuoruusvuodet perhe asui Ellisin pikkukaupungissa, joka oli kehittynyt Kansas Pacific Railway -yhtiön vesitornin myötä. Nykyisin Walter Chryslerin lapsuusajan kotipaikka toimii hänen elämästään kertovana museona.[1]
Walterin isä toimi Kansas Pacific Railway -yhtiön ja myöhemmin Union Pacific Railroad -yhtiön veturinkuljettajana, joten sekä Walterin kasvuympäristöllä että hänen isänsä ammatilla oli eittämättä vaikutus nuorukaisen uravalintaan. Nuori Walter Chrysler hankki itselleen mekaniikan alan perustutkinnon kirjekurssina ja samalla hän opetteli metallin työstämistä omatoimisesti.[1]
Walter avioitui Della Forkerin kanssa vuonna 1901 ja he saivat neljä lasta.
Ura muokkaa
Rautatiet muokkaa
Walter Chryslerin ja hänen tulevan yhtiönsä tarina alkaa 1900-luvun vaihteesta, jolloin koneistajaksi ja rautatiemekaanikoksi kouluttautunut nuorimies kiersi pitkin länttä, vaihtaen työpaikkaansa rautatieyhtiöstä toiseen. Chrysler hankki pian itselleen maineen osaavana mekaanikkona, joten hänelle riitti töitä, vaikka levoton luonne ja halu kehittyä ajoivat häntä yhtiöstä toiseen. Vuonna 1905 hän sai paikan Chicago Great Western Railway -yhtiön päämekaanikkona ja vuonna 1907 hänet nimitettiin rautatieyhtiön huolto-osaston johtoon. Chryslerista tuli siihenastisista nuorin henkilö tässä asemassa. Hänen alaisenaan oli yli tuhat työmiestä ja vastuullaan sekä yhtiön verstaiden ja konepajojen toiminta että junakaluston kunnosta päävastaavana toimiminen. Palkkaa hänelle maksettiin kohtuulliset 350 silloista Amerikan dollaria kuukaudessa.[2]
Vuosi 1908 oli amerikkalaiselle ajoneuvoteollisuudelle käänteentekevä: Henry Ford esitteli T-Fordinsa, William C. Durant perusti General Motorsin, Locomobile voitti ensimmäisenä amerikkalaismerkkinä Vanderbilt Cupin ja Walter Chrysler vieraili Chicago Auto Show’ssa, jossa hän ihastui Locomobile-autoon, erääseen aikansa hienoimmista ajoneuvoista.[3]
Chrysler pyöri auton ympärillä kolme päivää. Ongelmana oli se, että Locomobile maksoi huikeat 5 000 dollaria ja hänen kuukausitulonsa olivat 350 dollaria. Säästöjäkään hänellä ei ollut kuin 700 dollaria. Chrysler onnistui neuvottelemaan tutulta pankinjohtajalta 4 300 dollarin lainan ja sai ostettua Locomobilen. Hän kuljetutti sen kotiinsa, jossa hän purki sen osiin ja vietti pihavajassaan seuraavat kolme kuukautta, tutkien sen rakenteita, varaosakuvastoja yms, päästäkseen perille siitä, miten hänen rakkautensa (vaimonsa ohella) toimii.[2]
American Locomotive Company muokkaa
Vuonna 1909 Chrysler, esimiehensä kanssa käydyn riidan päätteeksi, irtisanoutui Chicago Great Western Railway -yhtiön palveluksesta ja hakeutui saman tein American Locomotive Companyn (ALCO) palvelukseen. Palkka oli täällä aiempaa pienempi, ainoastaan 275 dollaria kuussa, mutta tuotteiden valmistuksen parissa hänellä olisi mahdollisuudet vaikka mihin. Rautatieyhtiön palveluksessa hän oli "vain" mekaanikko, jolla ei ikinä tulisi olemaan pääsyä johtajiston pöytään.[2]
Chrysler sai paikan ALCO:n Alleghenyn veturi- ja vaunutehtaalla Pittsburghissa. Täällä hän puolentoista vuoden aikana uudelleenorganisoi tuotannon niin, että yksikkö tuotti voittoa ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. Chrysler liikkui rautatieyhtiöiden johtajiston parissa sujuvasti, olivathan monet heistä tuttuja jo vuosien takaa, ja järjesti suhteillaan ALCO:lle miljoonaluokan kauppoja. Vuoteen 1911 saavuttaessa Chryslerin vuosipalkka oli jo 8 000 dollaria, kuukausipalkan ollessa yli 650 dollaria.[2]
Buick muokkaa
Chryslerin ura autoteollisuuden parissa sai merkittävän sysäyksen keväällä 1911, kun sekä ALCO:n että General Motorsin johtokunnissa istunut pankkiiri James J. Storrow tiedusteli tämän halukkuutta siirtää lahjansa autoteollisuuden palvelukseen. Tarjolla oli paikka Buickin Flintin tehtaan johtajana. Chryslerin vastattua myöntävästi Storrow järjesti hänelle tapaamisen Buickin silloisen pääjohtajan, Charles W. Nashin kanssa. Kun tieto Chryslerin lähtööaikeista kiiri ALCO:n pääjohtajistolle, he lupasivat korottaa tämän vuosipalkan 12 000 dollariin. Nash pystyi tarjoamaan vain 6 000 dollaria vuodessa, eli vähemmän kuin Chrysler sai ALCO:lta, mutta rakkaus autoihin vei voiton. Chrysler irtisanoutui rautatiealalta viimeisen kerran ja siirtyi Flintiin tammikuussa 1912.[3]
Aika tammikuusta 1912 heinäkuuhun 1916, jolloin Chrysler työskenteli Buickin Flintin tehtaan johtajana, siivitti merkin ja sen emoyhtiön menestykseen. Työtapojen rationalisoinnilla Chrysler leikkasi kuluja, lisäsi valmistusmääriä ja paransi tuottavuutta. Flintin tehtaalla otettiin käyttöön moderni linjatuotanto, tosin hieman alkeellisemmassa muodossa, jossa työn alla oleva auto työnnettiin asennuspisteeltä toiselle. Chryslerin metodeilla Buickin päivätuotanto nousi ensin 45:stä 75:een autoon, ja lopulta 200 autoon. Vuonna 1912, Chryslerin tullessa taloon, Buickin vuosituotanto oli 19 812 autoa ja vuonna 1916 se valmisti 124 834 autoa. Ja kaikki tämä tehtiin siten, että autojen hyvä laatu ei kärsinyt.[2]
Vaikka Chrysler oli työskennellyt yhtiössä jo yli kolme vuotta, ja kehittänyt Buickin toiminnot miljoonaluokan voitolliseksi bisnekseksi, hänen palkkansa oli edelleen 6 000 dollaria vuodessa. Itsevarmaan tyyliinsä Chrysler marssi Nashin pakeille, joka nyt toimi koko GM:n johtajana, ja vaati palkkansa välitöntä korottamista 25 000 dollariin vuodessa, tai hän irtisanoutuisi. Nash oli sitä mieltä, että Chrysler oli yhtiölle hintansa väärti, ja sai GM:n hallitukselta luvan myöntää Chryslerille sen, mitä tämä pyysi.[2]
Samaan aikaan General Motors oli käymistilassa. Yhtiön vuonna 1908 perustanut William C. Durant oli holtittoman laajentumispolitiikkansa ansiosta saanut sen taloudellisesti kaoottiseen tilaan ja pankkiireista koostunut GM:n hallitus oli antanut Durantille lähtöpassit luomastaan yhtiöstä vuonna 1911, nostaen Nashin yhtiön johtoon. Durant onnistui kuitenkin ostamaan itselleen riittävän määrän GM:n osakkeita, että hän pääsi vuonna 1916 niiden voimalla takaisin yhtiön johtoon. Chryslerille tarjottiin pankkiiri Storrowin toimesta paikkaa tämän Nashin ostamassa Thomas B. Jeffery Companyssa, mikäli tämä seuraisi Nashin mukana uuteen yhtiöön. Jeffery Companysta muodostui perusta tulevalle Nash Motors Companylle.
Chrysler halusi kuitenkin kuulla, mitä Durantilla oli hänelle tarjottavanaan. Ennen kuin Chrysler ehti edes esittää mitään, Durant löi pöytään tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä, kolmen vuoden sopimus puolen miljoonan vuosipalkalla. Chrysler suostui tähän sillä ehdolla, että palkasta maksettaisiin rahana 120 000 dollaria ja loppusumma maksettaisiin General Motorsin osakkeina. Näin Walter Chryslerista tuli merkittävä GM:n omistaja.[3]
Billy Durant ja Walter Chrysler olivat täysin toistensa vastakohtia. Vaikka Chrysler ei kieltäytynyt ottamasta riskejä, hän halusi että se tehdään mahdollisimman hallitusti, kaikki näkökulmat huomioon ottaen ja tarkkaan harkiten. Durant teki päätöksensä tunteiden ja hetken mielijohteiden perusteella ja saattoi muuttaa mieltään moneen kertaan samankin päivän aikana.
Ensimmäinen maailmansota ja tilanne sen jälkeen [2] muokkaa
Yhdysvaltain liityttyä vuoden 1917 keväällä Euroopassa käytyyn suursotaan Walter Chrysler neuvotteli Buickille suursopimuksen kolmen tuhannen Liberty-lentokonemoottorin valmistamisesta. Tehtaan uudelleen varustamisesta, työvoiman koulutuksesta ja hankkeen käytännön toteutuksesta vastasi Flintin tehtaan silloinen pääinsinööri, Maxwell-Briscoe-yhtiöstä GM:lle siirtynyt K.T. Keller, jolla tulisi olemaan merkittävä rooli tulevan Chrysler-konsernin kohtaloissa.
Chryslerin palkatessaan Durant oli luvannut että tämä saa johtaa Buickia itsenäisesti, mutta tosiasiassa Durant itse oli jatkuvasti puuttumassa Chryslerin tekemisiin ja arvosteli tämän johtamistapaa hyvin avoimesti. Durant kuitenkin arvosti Chrysleria suuresti ja loppuvuodesta 1918 Durant nimitti Chryslerin GM:n ensimmäiseksi varapääjohtajaksi, joka tarkoitti käytänössä sitä, että Chrysler hoiti monet yhtiön asiat joita arkielämän yläpuolella liitänyt Durant ei osannut edes ajatella. Eräs esimerkki tästä oli Walter Chryslerin perustama GM:n Modern Housing Corporation -tytäryhtiö, joka rakensi Flintin tedastyöläisten huutavaan asuntopulaan tuhat asuntoa. Durant ei ollut osannut tällaista asiaa ajatellakaan.
Miesten välinen kriisi huipentui kesällä 1919 ja johti lopulta Chryslerin lähtöön GM:ltä. Chrysler oli juuri saanut neuvoteltua sopimuksen, jonka mukaan ulkopuolinen alihankkija toimittaisi Buickille autojen runkoja viiden vuoden ajan, koska tuotantokapasiteettia aiottiin nostaa. Tämä sopimus säästäisi GM:n kuluja kaksi miljoonaa dollaria vuodessa. Chrysler oli Flintin Kauppakamarin järjestämällä lounaalla, kun sinne toimitettiin Durantin lähettämä sähkösanoma jossa ilmoitettiin että GM investoi uuteen runkojen valmistuslinjaan kuusi miljoonaa dollaria. Chryslerilla ja Durantilla oli tästä ilmiriita GM: silloisessa pääkonttorissa. Lisäksi Chrysler vastusti Durantin suunnitelmia ostaa traktoritehdas ja rakentaa GM:lle 20 miljoonaa maksava pääkonttori Detroitiin.
Chrysler jätti GM:n lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 1919. Työhön liittyvistä erimielisyyksistään huolimatta miehet pysyivät elinikäisinä ystävinä. Durant aloitti vuonna 1939 kirjoittamaan elämäkertaansa, jota hän ei tosin koskaan saanut valmiiksi. Hän aloitti käsikirjoituksen omistuskirjoituksella: "Walter P. Chryslerille, parhaalle ystävälle mitä minulla koskaan on ollut."
Chryslerin ja Durantin välisen sopimuksen mukaisesti valtaosa Chryslerin palkkiosta oli maksettu GM:n osakkeina. Alkuvuodesta 1920 Durant tarjosi Chryslerille osakepotista kymmenen miljoonan dollarin summaa, johon Chrysler myöntyi, vaikka osakkeiden markkina-arvo oli vielä tätäkin suurempi. Entinen rautatiemekaanikko oli 44 vuoden iässä miljonääri.
Willys-Overland muokkaa
Vuoden 1919 lopulla pankkiirit lähestyivät jälleen Chrysleria, tällä kertaa häntä pyydettiin pelastamaan taloudellisissa vaikeuksissa ollut ohiolainen Willys-Overland Motors. Vuosina 1912–1918 Willys-Overland oli ollut Ford Motor Companyn jälkeen Amerikan toiseksi suurin ajoneuvovalmistaja, mutta I maailmansodan jälkeinen taantuma painoi yhtiön polvilleen. Chrysler lupautui tähän, mutta palkkiokseen hän vaati kaksivuotisesta sopimuksesta miljoona dollaria per vuosi. Lisäksi hän edellytti, että hänen toimipaikkanaan olisi Willys-Overlandin vuonna 1919 omistukseensa hankkima, entinen Duesenberg Motors Companyn lentokone- ja merimoottoritehdas New Jerseyn Elizabethissa.[2]
Vuoden 1920 puolenvälin tietämillä Chrysler neuvotteli Willysille kolme Studebakerin johtavaa suunnittelijaa, Fred Zederin, Carl Breerin ja Owen Skeltonin sekä heidän tiiminsä. ZSB-tiimi siirtyi uuteen asemapaikkaansa Studebakerin työsopimuksella, jonka mukaan heidän tulisi saattaa tuotantoon jo valmiiksi suunniteltu, uusi Willys Light Six, joka oli käytännössä Willys Four kuusisylinterisellä moottorilla ja pidemmällä akselivälillä. Autosta tuli kuitenkin täysin luokaton, joten Chrysler antoi ZSB-tiimille tehtävän suunnitella pikaisesti korvaava kuusisylinterinen malli.[4]
Uusi Light Six tulisi kantamaan Chryslerin nimeä ja sen valmistuksesta vastaisi vuonna 1920 Delawareen rekisteröity Chrysler Motor Company. Chrysler Motor oli Willys Corporationin divisioona, Willys Corporation taas toimi holding-yhtiönä kaikille John Willysin yrityksille, mukaan lukien Willys-Overland. Lokakuussa 1920 Willys Corporation antoi tiedotteen, jonka mukaan keväällä 1921 markkinoille esiteltäisiin uusi, kuusisylinterinen malli. Elizabethin tehtaalle asennettiin valomainos joka julisti: "CHRYSLER - The six cylinder motorcar" ja mm. autoa koskevien piirustusten omistajaksi oli merkitty Chrysler Motor Company, Division of Willys Corporation, Elizabeth, NJ.[4]
Nämä hienot suunnitelmat kuitenkin kariutuivat kun kävi ilmi että uuden mallin suunnitteluun ja Elizabethin tehtaan varusteluun käytetyt varat olivat peräisin Willysin Toledon tehtaan kassasta. Willys oli selvitystilassa ja yhtiön ainoa keino selviytyä veloistaan oli omaisuuden pakkohuutokauppa. William Durant, joka oli vuonna 1920 häädetty jälleen General Motorsin johdosta, oli rakentamassa uutta imperiumia, Durant Motorsia ja hän lunasti vuonna 1921 yhtiölleen sekä Elizabethin tehtaan työkaluineen että Chrysler Sixin suunnitelmat. Malli näki viimein päivänvalon mallivuoden 1923 Flint-autona.[4]
Maxwell Motors muokkaa
- Pääartikkeli: Maxwell Motor Company
Samaan aikaan kun Chrysler paini Willysin ongelmien kanssa, hänen käsissään oli myös toinen ongelmayhtiö. Vuonna 1904 New Yorkin Tarrytownissa toimintansa aloittanut Maxwell Motor oli vaiheikkaan historiansa johdosta vuonna 1920 tilassa, jossa sen omat keinot selviytyä olivat loppuneet.[4]
Maxwell Motorin nousu muokkaa
Vuoden 1913 kesällä yhtiö oli tuonut markkinoille Maxwell 25 -mallin, joka tulisi elämään kauemmin Maxwell-merkki itse; se tulisi kehittymään ja saamaan uuden nimen Good Maxwell, josta tulisi edelleen Chrysler Four ja viimein ensimmäinen Plymouth, vuonna 1928.[5]
Vuonna 1916 Maxwell Motorin New Castlen tehtaille asennettiin koko tehdasrakennuksen kattava höyryvasarajärjestelmä ja Forge and Hammer Shop -nimellä toimivasta tehtaasta tuli Yhdysvaltain suurin autojen tako-osia valmistava laitos.
Vuonna 1917 Maxwell kaipasi kasvavan kysynnän täyttämiseksi lisää tuotantotilaa ja sitä oli tarjolla vaikeuksissa olevalla detroitilaisella Chalmers Motor Car Companylla. Yhtiöt neuvottelivat keskinäisen yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Maxwell sai tuotantotilaa Chalmers Motorin jättimäisestä Jeffersson Avenuen tehtaasta ja Chalmers saisi autojaan myyntiin Maxwellin verkoston kautta. Loppujen lopuksi Maxwell Motor päätyi Chalmers Motorin omistajaksi.
Chrysler Corporation syntyy [4][5] muokkaa
Yhdistelmä toimi aluksi hyvin, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeinen talouden taantuma iski Maxwelliin rajusti. Menestyvä yhtiö velkaantui pahoin. Vuonna 1920 autoja valmistui tehtaalta 34 169 kappaletta ja näistä noin 26 000 kappaletta, eli kaksi kolmasosaa vuosituotannosta jäi myymättä.
Vuonna 1921 yhtiön täytyi lopettaa autojen valmistus Chalmersin tehtaalla. Osasyynsä myynnin romahtamiselle oli Maxwellin tuotteiden huonolla laadulla. Walter Chryslerin tehtävänä oli vaativa; saada varastossa olleet autot myytyä, parannettua tuotteiden laatua ja ajettava fuusio Chalmers Motorin kanssa loppuun, kaikkine siihen liittyvine velkomusoikeudenkäynteineen ym.
Ennen kuin Chrysler pystyi alkamaan toimiin, Maxwellin konkurssipesän hoitajien oli asetettava pesä julkiseen pakkohuutokauppaan. Huutokaupassa tarjouksia yhtiöstä antoivat mm. William C. Durant, Studebaker sekä monet muut ja pesänhoitajien oli maksettava 10,8 miljoonaa dollaria saadakseen yhtiön omistukseensa ja pystyäkseen luomaan uuden yhtiön nimellä Maxwell Motor Corporation. Walter P. Chrysler valittiin yhtiön pääjohtajaksi.
Chrysler toi yhtiöön ZSB-tiimin, luottomiehensä Fred Zederin, Owen Skeltonin ja Carl Breerin, jotka olivat toimineet autojen suunnittelussa yhdessä jo Studebakerilla ja Willysillä. Tiimi työskenteli uuden Chrysler Six -mallin suunnitelmien parissa ja ensimmäinen Walter Chryslerin nimeä kantanut auto esiteltiin markkinoille vuonna 1924.
Chryslerin perintö muokkaa
Vuonna 1923 Chrysler oli ostanut New Yorkin Long Islandin Kings Pointissa sijaitsevan merenrantaresidenssin, jonka hän nimesi Forker Houseksi vaimonsa tyttönimen mukaan. Vuonna 1941 tämä kiinteistö myytiin Yhdysvaltain liittovaltion kauppamerenkulusta vastaavalle hallintoelimelle, ja nykyisin alue on yksi viidestä Yhdysvaltain merenkulkuakatemian koulutuspaikasta.[6]
Virginian Warrentoniin hän rakennutti North Wales -maaseuturesidenssin, jossa Walter Chrysler nuorempi muun muassa kasvatti rotuhevosia. Chrysler hankki omistukseensa myös lähistöllä sijainneen Fauquier White Sulphur Springs -kylpylän, jonka hän kunnostutti. Walter nuorempi jatkoi alueen kehittämistä isänsä kuoleman jälkeen ja alueelle toteutettiin mm. alue hevosilla tapahtuvaa metsästystä varten. Alue myytiin vuonna 1953, ja nykyisin siellä toimii Fauquier Springs Country Club.[7]
Vuonna 1928 aloitettiin Manhattanilla New Yorkissa Chrysler Buildingin rakennustyöt. Valmistuttuaan vuonna 1930 se oli maailman korkein rakennus.
Chrysler luopui yhtiönsä päivittäisten asioiden johtamisesta keväällä 1936 täytettyään 61 vuotta. Kaksi vuotta tämän jälkeen hänen vaimonsa Della menehtyi 58 vuoden ikäisenä. Chrysler koki pitkäaikaisen kumppaninsa menetyksen todella raskaasti ja sai aivoinfarktin. Aiemmin riski mies ei toipunut tästä enää koskaan kunnolla. Hän kuoli aivoverenvuodon seurauksena kotonaan Forker Housessa elokuussa 1940. Hänet on haudattu New Yorkin Sleepy Hollow’n hautausmaalle.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b The Walter P. Chrysler Boyhood Home & Museum
- ↑ a b c d e f g h fcagroup.pl - Walter P. Chrysler -historia, kappale 1
- ↑ a b c Ralf Sirén, Muskelikauden USA-autot 1955-1972
- ↑ a b c d e Charles K. Hyde, Riding the Roller Coaster: A History of the Chrysler Corporation, Wayne State University Press, 2003, ISBN 978-0814330913
- ↑ a b Allpar.com - Maxwell: First Builder of Chrysler Cars
- ↑ U.S. Merchant Marine Academy
- ↑ Fauquier Springs Country Club - Artifacts (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walter Chrysler Wikimedia Commonsissa
