Waldemar Eneberg
Waldemar Eneberg (6. tammikuuta 1840 Närpiö – 8. kesäkuuta 1904 Helsinki)[1] oli suomalainen poliitikko ja senaattori. Hän kuului 1900-luvun alussa Suomalaisen puolueen johtaviin miehiin.
Enebergin vanhemmat olivat Närpiön kappalainen ja myöhempi Kokemäen kirkkoherra Isak Reinhold Eneberg ja vapaaherratar Fredrika Lovisa von Knorring. Eneberg kirjoitti ylioppilaaksi Turusta vuonna 1858 ja opiskeli lakia. Opiskeluaikoinaan hän omaksui J. V. Snellmanin fennomanian poliittiseksi aatemaailmakseen. Valmistuttuaan tuomariksi 1870 hän työskenteli ensin Porvoon tuomiokapitulin ja sen jälkeen Valtiokonttorin sihteerinä sekä 1880–1883 jälkimmäisen tirehtöörinä. Vuosina 1883–1891 hän oli Suomen Pankin johtokunnan jäsen. Eneberg oli Helsingin kaupunginvaltuustossa 1879–1885 ja 1891, kirkolliskokouksen edustajana 1876 sekä valtiopäivillä porvarissäädyssä Lappeenrannan edustaja 1885 ja 1888 sekä Kajaanin edustaja 1891. Porvarissäädyssä hän oli sen suomenmielisen vähemmistön johtajia.[2] Hän myös kirjoitti 1890 perustetun Keskinäisen Henkivakuutusyhtiö Suomen säännöt.[1]
Vuonna 1891 Eneberg nimitettiin senaatin talousosastoon salkuttomaksi senaattoriksi ja edelleen 1893 siviilitoimituskunnan sekä 1897 oikeustoimituskunnan päälliköksi. Varsinkin Suomalaisen puolueen johtohahmon Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen erottua senaatista 1899 Enebergistä tuli puolueen senaattoriryhmän johtava toimija, minkä vuoksi hän kantoi päävastuun puolueensa ensimmäisen sortokauden aikaisesta politiikasta. Vaikka pyrkimyksenä olikin jarruttaa ja torjua Suomen venäläistämistä, Eneberg ryvettyi pahasti yhtenä johtavista myöntyväisyyslinjan edustajista, varsinkin perustuslaillisten silmissä. Hänen ja vanhasuomalaisten merkittävin saavutus senaatissa oli vuoden 1902 kieliasetus, jolla suomi lopullisesti sai yhdenvertaisen aseman virkakielenä ruotsin rinnalla. Eneberg aateloitiin vuonna 1903 ja hän otti aatelissukunsa tunnuslauseeksi puolueensa iskulauseen "taipuu eikä taitu", joka sopi myös hänen katajaan viittaavaan sukunimeensä.[1]
Waldemar Enebergin veli oli assyriologi Karl Fredrik Eneberg. Pääjohtaja Otto Sarvi ja kansanedustaja Paavo Korpisaari olivat Enebergin vävyjä.[1]