Vyökulho
Vyökulho [1] on naisten pronssikaudella käyttämä pronssinen vyökoru. Se kiinnitettiin vyöllä lantion korkeudelle, todennäköisesti selän puolelle. Vyökulhot yleistyivät myöhäispronssikaudella eli Monteliuksen periodeilla IV–VI eli noin 1100–500 eaa.[1]
Nimityksiä muokkaa
Vyökulho ei ole vakiintunut nimitys suomen kielessä, vaan se on suora käännös ruotsin kielen sanasta. Muissa kielissä sitä kutsutaan: tansk. hængekar, ruots. bälteskål, hängkärl, saks. Hängegefäß ja engl. hanging vessel.[1] Arkeologiassa vyökulho on eri esineluokka kuin vyörasia.[2]
Vyökulho muokkaa
Kehitys muokkaa
Pronssikaudella varallisuuden lisääntyessä tuli naisilla tavaksi esitellä sitä varsin näyttävillä koruilla. Vyölevy kiinnitettiin vyötärölle alavatsan kohdalle vyöllä. Vyölevyt kehittyivät vyörasioiksi, ja kun niitä alettiin kantaa alaselän puolella, kiinnitettiin eteen vyötutulus. Vyörasiasta kehitettiin sitten tilavuudeltaan hieman suurempi vyökulho, joka saattoi pronssikauden loppupuolella olla jopa kapean selän levyinen. Vanhimpia vyökulhoja on vaikea erottaa vyörasioista, mutta myöhemmin kulhoista tuli selvästi rasioita suurempia. Aluksi tutkijat uskoivat, että vyökulhot ripustettiin kuin amppeli ja että niissä säilytettiin ruokaa tai muita esineitä (engl. hanging vessel). Kun oikea asiayhteys selvisi, jäi esineluokalle edelleen käyttöön aiemmin annettu nimitys.[1][2][3]
Piirteitä muokkaa
Vyökulhoja on löydetty sekä votiiviuhreina ja maakätköistä että naisten haudoista. Kätköissä ja haudoissa kulhon sisään on kerätty mukaan erilaisia esineitä ja koruja. Vyökulhot ovat kuin pyöreitä ja kupera- tai kartiopintaisia astioita. Niiden alapinnassa on silmukat, joihin pujotettiin vyötärön ympärille sidottava vyö. Vyökulhot käännettiin vyötäröllä yleensä alaselän puolelle ja alavatsan puolelle sidottiin yleensä suuri tutulus. Tutkijat uskovat, että vyökulhojen käyttötapa perityi vyörasioilta, joilla myös kuljetettiin pieniä esineitä. Yhdestäkään kulhosta ei kuitenkaan ole löydetty kantta, jonka alla esineet pysyisivat turvallisesti tallessa. Ehkä esineet kiedottiin kankaaseen tai pussiin kulhon sisälle.[1][4]
Suuret vyökulhot olivat halkaisijaltaan noin 30 senttimetriä, ja niiden korkeus oli noin 10 senttimetriä. Niiden silmukoiden kuluneisuudesta voidaan päätellä, että ne olivat useasti käytössä. Tavasta on muistona Pohjois-Saksasta löydetty naisen pienoispatsas, jonka selässä on tällainen vyörasia tai -kulho. Kulhojen koristelu riippuu niiden iästä. Paljon käytettyjä kuvioita olivat tähtikuvio, ketjukuviot, sahakuvioita, ympyräkuvioita ja täpläkuvioita tai niiden kaikkien yhdistelmiä.[1][4]
-
Edessä vasemmalla vyökulho ja vyötutulus, takana pienet vyörasiat. Kronshagenin kätkö Rendsburg-Eckernfördenissä Pohjois-Saksassa. Ajoitus 900 eaa. -
Vyökulho, tuntematon löytöpaikka ja ajanjakso.
