Vuoripuolue

Vuoripuolue (ransk. la Montagne) oli vaikutusvaltainen, vasenta äärilaitaa edustanut Ranskan suuren vallankumouksen (1789–1799) ajan puolue. Puolueen nimi tuli siitä, että sen jäsenten paikat olivat kansalliskonventin istuntosalin ylimmillä penkeillä. Vuoripuolue muodostui lähinnä radikaaleista jakobiiniedustajista. Vuoripuolue oli jakobiinien tuella hallitsevassa asemassa 1792–1794 Ludvig XVI:n mestauksesta lähtien aina Robespierren tuhoon saakka.

La Montagne
Perustettu	6. syyskuuta 1792
Lopetti	21. toukokuuta 1795
Johto	Georges Danton Maximilien Robespierre Paul de Barras Bertrand Barère de Vieuzac
Ideologia	Radikalismi Dirigisme Jakobinismi
Poliittinen kirjo	vasemmisto
Toimisto	Tuileries’n palatsi, Pariisi, Ranska
Äänenkannattaja	L'Ami du peuple Le Vieux Cordelier Le père Duchesne
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Vallankumouksen alussa 1789–1791 liberaalit, muun muassa girondistit, olivat pääroolissa ja kansalliskonventin suurimpana ryhmänä, mutta vuoripuolue nousi vuoden 1792 loppupuolella girondistien oppositioksi. Vuoripuolue koostui lähinnä Pariisin ja muiden kaupunkien edustajista, ja he olivat riippuvaisia alemman porvariston ja pääosin köyhälistöstä koostuvien sanskulottien tuesta. Vuoripuolue nousi valtaan katumellakoiden, kiihotuksensa ja veritöiden kautta. Vuonna 1792 se teloitutti kuninkaan, vuonna 1793 vastustajansa. Vuonna 1794 Robespierre teloitutti kilpailijansa puolueen sisällä, mutta kukistui lopulta itse 28. heinäkuuta 1794 ja vallankumous valui sekalaisiin käsiin ja lopulta Napoleonille.

Termiä jakobiinit käytetään joskus synonyyminä vuoripuolueelle, joskin vuoteen 1792 jakobiiniklubi oli liberaalien johtama (kuten vallankumouskin) ja vuoripuolue oli sielläkin vähemmistönä.

Kolme pääsiipeä

Koko puolue oli hajanainen (kuten myös pahin kilpailijansa, liberaalit girondistit), mutta sen merkittävimpinä siipinä voidaan pitää seuraavia:

• Danton johti maltillisinta siipeä.
• Robespierre johti keskisiipeä (Saint-Just, Georges Couthon ym.), joka kannatti rousseaulaista sosialistis-totalitaarista ideologiaa ja oikeutti sillä toimintansa.^lähde? Robespierren ja Saint-Justin toimet omistusoikeutta vastaan eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin, ja vallankumous oli julistanut omistusoikeuden pyhäksi ja koskemattomaksi.
• Jacques Hébertin kannattajista käytettiin nimeä hébertistit, ja he olivat vuoripuolueen jyrkin siipi ("äärivasemmistosiipi", sekin rousseaulaisen sosialistinen). Osin samaa väkeä oli Jacques Rouxin "Enragés", "raivoisat".

Osa historioitsijoista ei laske vuoripuoluelaisiksi kuin osan Hébertin ryhmästä (eikä Hébertiä itseäänkään) ja "raivoisista" ja näin katsoo vuoripuolueen jakautuvan lähinnä Dantonin maltillisempiin ja Robespierren radikaalisiipeen.

Puolue

Puolueesta mainitaan useimmiten Danton, Marat ja Robespierre, mutta girondisti Charlotte Corday puukotti tappolistaa kirjoittaneen Marat'n kylpyyn jo 13.7.1793. Puolueella ei ollut yhtenäistä ideologiaa, vaan se oli kokoelma sekalaisia, toisiaan lähellä olleita ja tukeneita joukkioita ja yksilöitä. Alussa sekä Vuoripuolue että muut pääosin kannattivat perustuslaillista monarkiaa, mutta vuonna 1792 girondisti Brissot'n aloitteesta puolueet kääntyivät kuningasta vastaan.

Tapahtumat

Nousu valtaan

Alkuvuodesta 1789 kesään 1792 asti vallankumous oli enimmäkseen liberaalien johdossa. Vuosina 1792–1793 äärivasemmistolaisen Vuoripuolueen Danton, Marat ja Robespierre pääsivät vähitellen valtaan ja vallankumouksesta tuli erityisen verinen (muun muassa "syyskuun murhat" 2.–6.9.1792, jotka olivat vähintäänkin kolmikon innoittamia)

Jo 26. syyskuuta 1792 liberaalit girondistit syyttivät välillä Robespierreä diktatuurin tavoittelusta, välillä Robespierreä, Dantonia ja Marat'ta triumviraatin tavoittelusta. Joulukuussa 1792 Robespierre liittolaisineen vei girondisteilta kansan suosion vaatien populistisesti kuninkaan tuomioksi kuolemaa, ja tämän jälkeen Vuoripuolue alkoi olla niskan päällä liberaaleihin nähden. Vuonna 1793 vuoripuolue pääsi lähes yksinvaltaan ja teloitutti muun muassa liberaalit vastustajansa, joskin osa pakeni tai piiloutui maan alle kuten Condorcet.

Robespierre tuhoaa kilpailijansa

Pääartikkeli: Terrorin aika

Hébertin äärisiiven Robespierre kukisti Dantonin kanssa (hébertiläiset teloitettiin 24.3.1794), sitten hieman maltillisemman Dantonin siiven (Danton kumppaneineen teloitettiin 5.4.1794; Marat'n oli girondisti Charlotte Corday puukottanut kylpyyn jo 13.7.1793), minkä jälkeen Robespierre oli pitkälti diktaattori. Puhutaan myös Rousseauhun uskovien Robespierren, Saint-Justin ja Couthonin "(terrorin) triumviraatista".

10. kesäkuuta 1794 säädetty Prairialkuun 22. päivän laki lopetti todistajien käytön oikeudenkäynneissä: annettiin vain tuomiot. Niinpä 12.6.–28.7. teloitettiin 1 285 ihmistä.

Robespierren tuho

Pääartikkeli: Thermidorin vallankaappaus

Saint-Justin puhuessa 27. heinäkuuta 1794 Robespierren aloitteen puolesta puhdistuksia pelänneelle kansalliskokukselle edustajat alkoivat huutaa: "Alas tyranni!", osa teloitusta peläten, osa vihoissaan Dantonin kohtalosta. Lopulta vain Robespierren nuorempi veli Augustin sekä Lebas tukivat "terrorikolmikkoa", ja nämä viisi pidätettiin iltapäivällä ja teloitettiin 28.7.1794. Thermidorin vallankaappauksen jälkeen useimmat vuoripuolueen jäsenet joko teloitettiin tai erotettiin konventista, jossa heistä tuli vähemmistöryhmä, jota kutsuttiin nimellä crête ("vaakuna"), ja heidän vaikutusvaltaansa hiipui. Vaikka henkiinjääneet girondistitkin pääsivät myöhemmin mukaan kansalliskokoukseen, vallankumous jäi maltillisemmille mutta vähemmän ideologisille, osin opportunistisillekin linjoille ja päätyi lopulta Napoleonille.