Avaa päävalikko

Vuoripuolue (ransk. la Montagne) oli vaikutusvaltainen, vasenta äärilaitaa edustanut Ranskan suuren vallankumouksen (1789–1799) ajan puolue. Puolueen nimi tuli siitä, että sen jäsenten paikat olivat istuntosalin ylimmillä penkeillä. Vuoripuolue oli jakobiinien tuella hallitsevassa asemassa 1792–1794 Ludvig XVI:n mestauksesta lähtien aina Robespierren tuhoon saakka.

La Montagne
Perustettu 6. syyskuuta 1792
Lopetti 21. toukokuuta 1795
Johto Georges Danton
Maximilien Robespierre
Paul de Barras
Bertrand Barère de Vieuzac
Ideologia Radikalismi
Dirigisme
Jakobinismi
Poliittinen kirjo vasemmisto
Toimisto Tuileries’n palatsi, Pariisi, Ranska
Äänenkannattaja L'Ami du peuple
Le Vieux Cordelier
Le père Duchesne

Vallankumouksen alussa 1789–1791 liberaalit (muun muassa girondistit) olivat pääroolissa ja kansalliskokouksen suurimpana ryhmänä, mutta vuoripuolue nousi vuoden 1792 loppupuolella valtaan katumellakoiden, kiihotuksensa ja veritöiden kautta. Vuonna 1792 se teloitutti kuninkaan, vuonna 1793 vastustajansa. Vuonna 1794 Robespierre teloitutti kilpailijansa puolueen sisällä, mutta kukistui lopulta itse 28. heinäkuuta 1794 ja vallankumous valui sekalaisiin käsiin ja lopulta Napoleonille.

Termiä jakobiinit käytetään joskus synonyyminä vuoripuolueelle, joskin vuoteen 1792 jakobiiniklubi oli liberaalien johtama (kuten vallankumouskin) ja vuoripuolue oli sielläkin vähemmistönä.

Sisällysluettelo

Kolme pääsiipeäMuokkaa

Koko puolue oli hajanainen (kuten myös pahin kilpailijansa, liberaalit girondistit), mutta sen merkittävimpinä siipinä[1][2] voidaan pitää seuraavia:

Osa historioitsijoista ei laske vuoripuoluelaisiksi kuin osan Hébertin ryhmästä (eikä Hébertiä itseäänkään) ja "raivoisista" ja näin katsoo vuoripuolueen jakautuvan lähinnä Dantonin maltillisempiin ja Robespierren radikaalisiipeen.

PuolueMuokkaa

Puolueesta mainitaan useimmiten Danton, Marat ja Robespierre, mutta girondisti Charlotte Corday puukotti tappolistaa kirjoittavan Marat'n kylpyyn jo 13.7.1793.

Puolueella ei ollut yhtenäistä ideologiaa, vaan se oli kokoelma sekalaisia, toisiaan lähellä olleita ja tukeneita joukkioita ja yksilöitä.

Alussa sekä Vuoripuolue että muut pääosin kannattivat perustuslaillista monarkiaa, mutta vuonna 1792 girondisti Brissot'n aloitteesta puolueet kääntyivät kuningasta vastaan.

TapahtumatMuokkaa

Nousu valtaanMuokkaa

Alusta 1789 kesään 1792 asti vallankumous oli enimmäkseen liberaalien johdossa. Vuosina 1792–1793 äärivasemmistolaisen Vuoripuolueen Danton, Marat ja Robespierre pääsivät vähitellen valtaan ja vallankumouksesta tuli erityisen verinen (mm. "syyskuun murhat" 2.–6.9.1792, jotka olivat vähintäänkin kolmikon innoittamia)

Jo 26.9.1792 liberaalit girondistit syyttivät välillä Robespierreä diktatuurin tavoittelusta, välillä Robespierreä, Dantonia ja Marat'ta triumviraatin tavoittelusta[5]. Joulukuussa 1792 Robespierre liittolaisineen vei girondisteilta kansan suosion vaatien populistisesti kuninkaan tuomioksi kuolemaa, ja tämän jälkeen Vuoripuolue alkoi olla niskan päällä liberaaleihin nähden[5]. Vuonna 1793 vuoripuolue pääsi lähes yksinvaltaan ja teloitutti mm. liberaalit vastustajansa, joskin osa pakeni tai piiloutui maan alle kuten Condorcet.

Robespierre tuhoaa kilpailijansaMuokkaa

Pääartikkeli: Terrorin aika

Hébertin äärisiiven Robespierre kukisti Dantonin kanssa (hébertiläiset teloitettiin 24.3.1794), sitten hieman maltillisemman Dantonin siiven (Danton kumppaneineen teloitettiin 5.4.1794; Marat'n oli girondisti Charlotte Corday puukottanut kylpyyn jo 13.7.1793), minkä jälkeen Robespierre oli pitkälti diktaattori.

Puhutaan myös Rousseauhun uskovien[5] Robespierren, Saint-Justin ja Couthonin "(terrorin) triumviraatista"[6].

10.6.1794 säädetty Prairialkuun 22. päivän laki lopetti todistajien käytön oikeudenkäynneissä: annettiin vain tuomiot. Niinpä 12.6. – 28.7. teloitettiin 1285 ihmistä. [5]

Robespierren tuhoMuokkaa

27.7.1794 Saint-Justin puhuessa Robespierren aloitteen puolesta puhdistuksia pelänneelle kansalliskokukselle edustajat alkoivat huutaa: "Alas tyranni!", osa teloitusta peläten, osa vihoissaan Dantonin kohtalosta. Lopulta vain Robespierren nuorempi veli Augustin sekä Lebas tukivat "terrorikolmikkoa", ja nämä viisi pidätettiin iltapäivällä ja teloitettiin 28.7.1794. [5]

Vaikka henkiinjääneet girondistitkin pääsivät myöhemmin mukaan kansalliskokoukseen, vallankumous jäi maltillisemmille mutta vähemmän ideologisille, osin opportunistisillekin linjoille ja päätyi lopulta Napoleonille.

LähteetMuokkaa

  1. III. L'HISTOIRE CONSTITUTIONNELLE FRANÇAISE, Cours : Introduction générale au droit public, Univ.-Prof. Dr. Christian Autexier. "C. La période montagnarde: L'élimination des factions : J. R. Hébert sur la gauche, G.-J. Danton sur l'aile droite des montagnards."
  2. The French Revolution: A Political History 1789–1804 Vol 3 by F. A. Aulard, Bernard Miall. 392 pgs.
  3. http://www.wsu.edu/~dee/REV/RADICAL.HTM
  4. http://www.questia.com/PM.qst?a=o&d=56721955
  5. a b c d e Maximilien François Marie Isidore de Robespierre, 1902 Encyclopedia (Encyclopaedia Britannica)
  6. Georges Couthon, Classic Encyclopedia (1911 Edition of the Encyclopaedia Britannica)