Avaa päävalikko

Jacques Roux (21. elokuuta 1752 Pranzac10. helmikuuta 1794 Bicêtre) oli ranskalainen radikaali katolinen pappi, joka johti Ranskan suuren vallankumouksen aikana ”raivopäät” (enragés) -nimistä sanskulottien äärisiipeä.

Vallankumouksen alkaessa vuonna 1789 Roux oli kirkkoherrana pariisilaisessa seurakunnassa. Hän alkoi pian esiintyä radikaalien ajatusten kannattajana ja tuli 1791 valituksi Pariisin kommuniin. Toukokuussa 1792 hän vaati hamstraajien teloittamista ja johti seuraavan vuoden helmikuussa elintarvikkeiden niukkuuteen liittyneitä mellakoita Pariisissa. Roux johti myös sanskulottien kansannousua, joka pakotti kansalliskonventin erottamaan 2. kesäkuuta 1793 girondistit. Maan johtoon nousseet jakobiinit olivat hekin haluttomia toteuttamaan ”raivoisten” vaatimuksia ja Roux kannattajineen jatkoi hyökkäilyä konventtia vastaan. Lopulta 28. heinäkuuta 1793 Robespierre syytti Rouxia vieraan vallan agentiksi ja vastavallankumoukselliseksi. Seurauksena Roux erotettiin Pariisin kommuunista ja kordelieeriklubista. Hänet pidätettiin 5. syyskuuta. Hän teki myöhemmin itsemurhan Bicêtren vankilassa.[1]

Syksystä 1793 alkaen Jacques Hébertin johtamat hébertistit pyrkivät omaksumaan Rouxin ja ”raivokkaiden” poliittisen ohjelman.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Jacques Roux (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.4.2013.