Vuoriloikko

putkilokasvilaji

Vuoriloikko (Cystopteris montana) on pienikokoinen, vuoristoissa ja arktisilla alueilla tavattava saniainen.

Vuoriloikko
Cystopteris montana 001.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Loikkokasvit Cystopteridaceae
Suku: Loikot Cystopteris
Laji: montana
Kaksiosainen nimi

Cystopteris montana
(Lam.) Desv.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vuoriloikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vuoriloikko Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Vuoriloikon kypsiä itiöpesäkkeitä.

Vuoriloikon maavarsi on pitkä ja musta. Yksittäin maavarresta nousevat lehdet kasvavat 10–40 cm korkeiksi. Lehden ruoti on 1–2 kertaa lehtilavan pituinen, väriltään vihreä tai oljenkeltainen. Lehtilapa on 7–12 cm pitkä, kolmiomainen tai leveänpuikea ja kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat kolmiomaisen puikeita ja suippoja, alin lehdykkäpari on selvästi muita isompi. Pikkulehdykät ovat suippotyvisiä. Lehtien alla sijaitsevat itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä. Suomessa vuoriloikon itiöt kypsyvät heinä-elokuussa. Itiöpesäkkeiden kypsyessä niiden katesuomut varisevat pois. Vuoriloikon murskatut lehdet tuoksuvat karvasmantelilta.[1][2]

Vuoriloikko muistuttaa läheisesti vaalealoikkoa (C. sudetica), jota ei kuitenkaan tavata Suomesta.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Nimensä mukaisesti vuoriloikkoa tavataan erityisesti vuoristoalueilla sekä myös arktisilla alueilla. Euroopassa sitä kasvaa Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla, Karpaateilla, Balkanin niemimaalla, Skotlannissa, Kaukasuksen alueella ja Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla Ruotsissa, Norjassa sekä Suomessa, josta levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena Pohjois-Venäjälle ja edelleen Siperiaan. Pohjois-Amerikassa vuoriloikkoa kasvaa Alaskassa, Kalliovuorten pohjoisosissa ja mantereen koilisosassa. Lisäksi sitä esiintyy muun muassa Turkissa, Kiinassa ja Grönlannissa.[3]

Suomessa vuoriloikkoa kasvaa ainoastaan Pohjois-Suomessa, ja sielläkin levinneisyysalue on hajanainen. Eteläisimmät havainnot ovat Kainuusta. Pohjoisempana lajin runsaimpia keskittymiä on Kuusamossa ja Kittilässä.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Vuoriloikko viihtyy kosteissa lehdoissa, ohutturpeisissa lehto- ja lettokorvissa, lähteiköissä ja tihkupinnoilla. Laji on kalkinvaatija.[1]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

ViitteetMuokkaa

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 52–53.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 52.
  3. Den virtuella floran: Finbräken (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 8.10.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Vuoriloikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.10.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa