Loikot (Cystopteris) on loikkokasvien (Cystopteridaceae) heimoon kuuluva saniaissuku. Suku on sijoitettu aiemmin myös alvejuurikasvien (Dryopteridaceae)[1], kiviyrttikasvien (Woodsiaceae)[2] tai laajasti määriteltyyn kallioimarrekasvien (Polypodiaceae)[2] heimoon. Sukuun kuuluu noin 25 lajia, joiden lisäksi sukuun on kuvattu reilut 50 muutakin lajia, mutta niiden taksonominen asema on toistaiseksi epäselvä[3].

Loikot
Haurasloikko (Cystopteris fragilis)
Haurasloikko (Cystopteris fragilis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Loikkokasvit Cystopteridaceae
Suku: Loikot Cystopteris
Bernh.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Loikot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Loikot Commonsissa

Loikot ovat matalakasvuisia saniaisia, joilla on suomuinen sekä lyhyt tai suikertava juurakko. Lehtiruodit ovat suomuisia, ja lehdet kasvavat juurakosta yksittäin tai pieninä ryhminä. Lehtilavat ovat yleiseltä muodoltaan puikeita tai kolmiomaisia sekä kolmeen tai neljään kertaan parilehdykkäisiä. Itiöpesäkkeet ovat pyöreitä ja niiden suojukset aikaisin tippuvia.[2]

Suomessa tavataan kahta loikkolajia, haurasloikkoa (Cystopteris fragilis) ja vuoriloikkoa (Cystopteris montana). Suomen haurasloikot jakautuvat kahteen alalajiin, kalliohaurasloikko (Cystopteris fragilis ssp. fragilis) ja kalkkihaurasloikko (Cystopteris fragilis ssp. dickieana), joista nimialalaji kalliohaurasloikko on selvästi yleisempi.[4]

LajejaMuokkaa

[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Cystopteris Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 19.12.2017.
  2. a b c Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Finbräknar (Cystopteris) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 19.12.2017.
  3. The Plant List (Cystopteris) The Plant List. 2013. Viitattu 19.12.2017. (englanniksi)
  4. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Loikot (Cystopteris) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 19.12.2017.