Vuoden 1954 nootit

Vuoden 1954 nootit annettiin Suomen hallitukselle Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan toimesta, ja ne liittyivät Suomen kasvavaan öljyntuontiin Neuvostoliitosta sekä uuden, Nesteen neuvostoöljylle suunnitteleman jalostamon rakentamiseen. Yhdysvallat ja Iso-Britannia olivat huolissaan itäblokin ja Suomen välisen öljykaupan kasvamisesta ja sen mukanaan tuomasta riippuvuussuhteesta Neuvostoliittoon sekä länsimaisten öljy-yhtiöiden merkityksen vähenemisestä. Lopputuloksena oli kompromissi, jossa amerikkalaiset kytkettiin jalostamon rakentamiseen raakaöljyn tullessa Neuvostoliitosta.

Tausta

Suomelle annetut nootit liittyivät vahvasti Suomen aseman muutokseen toisen maailmansodan seurauksena, alkaneeseen kylmään sotaan sekä orastavaan bilateraalikauppaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Öljyn merkitys maailmankaupassa ja politiikassa oli kasvanut merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen, ja erityisesti Neuvostoliiton ja uusien länsimaisista riippumattomien öljyntuottajamaiden asema hankaloitti läntisten öljy-yhtiöiden toimintaa. Läntiset öljy-yritykset ja hallitukset pyrkivät eri keinoja käyttäen hallitsemaan kasvavaan öljykauppaa ja pitämään sen omissa käsissään.

Vielä vuonna 1948 länsiyhtiöt olivat toimittaneet miltei 90 prosenttia Suomen öljytuotteista, mutta seuraavana vuonna itäblokin toimittaman öljyn osuus kasvoi jo puoleen kaikesta toimitetusta.

Suomessa 1950 alkanut öljykriisi liittyi suomalais-neuvostoliittolaisten suhteiden huonontumiseen ja siitä seuranneeseen poliittiseen kriisiin. Kriisin taustalla oli kommunistien tipahtaminen ulos hallituksesta pari vuotta aikaisemmin, mikä sai aikaan tapahtumaketjun, joka huipentui maiden välisten kauppaneuvotteluiden jäädyttämiseen. Suomen huoltotilanne vaikeutui ja maa oli öljykriisin partaalla, kun idäntoimitukset, jotka kattoivat yli puolikkaan Suomen tarpeista, uhkasivat katketa. Länsivallat reagoivat nopeasti tarjoamalla Suomelle apua, ja öljyhuolto pyrittiin turvaamaan yhteistyössä suurten anglo-amerikkalaisten yhtiöiden kanssa, joita olivat esimerkiksi Jersey Standard, Esso, Shell ja Gulf. Tarkoituksena oli myös lisätä Suomen vastustuskykyä Kremlin taloudellista painostusta vastaan Suomen läntisten vienti-intressien ohella. Kevään 1950 kriisi ei kuitenkaan aiheuttanut Suomen kaupallisen kytkeytymisen suunnanmuutosta.

Suomi oli sodan aikana ja vielä sen jälkeenkin haavoittuvainen erityisesti nestemäisten polttoaineiden suhteen. Askel Suomen huoltovarmuuden parantamiseksi tehtiin vuonna 1948, kun Neste Osakeyhtiö perustettiin. Vuonna 1953, Suomen kouristellessa talouskriisissä, Suomen öljyntuonti kääntyi lännen johtoasemasta itävoittoiseksi, jopa 80-90 prosenttia tuotiin idästä. Tämä hälytti läntiset hallitukset ja öljy-yhtiöt yrittämään kääntää kehityssuunnan takaisin lännelle edulliseksi.

Nootit

Nesteen suunnitelma öljynjalostamon rakentamisesta 1954 aiheutti suurta polemiikkia erityisesti Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, jossa mietittiin miten hanke voitaisiin estää. Suunnitelman tultua julki maiden hallitukset lähettivät marraskuussa tiukkasanaiset nootit Suomelle, joissa varoitettiin idän "punaisen" öljyn vaaroista. Öljyn polkumyynnin nähtiin horjuttavan länsimaisia öljyjättejä sekä pahimmassa tapauksessa edistävän Neuvostoliiton vallankumouksellisia poliittisia tavoitteita. Öljyn poliittinen merkitys oli kasvanut maailmassa, ja sen nähtiin olevan vipuvarsi, jonka ansiosta Suomi voisi kääntyä joko länteen tai itään.

Markku Kuisma esittelee teoksessaan Kylmä sota, kuuma öljy: Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa Suomelle annettujen noottien ydinsisältöä:

»Sen johdosta, että Suomeen on suunniteltu valtiojohtoisen öljynpuhdistamon rakentamista, esittää Yhdysvaltain suurlähetystö hallituksensa huolen niistä vahingoista, joita tämän suunnitelman toteuttaminen saattaa aiheuttaa Yhdysvaltain ja Suomen väliselle kaupankäynnille sekä amerikkalaisille öljy-yhtiöille, jotka jo pitkän aikaa ovat toimineet öljytuotteiden myyjinä Suomessa.»
(17.11.1954)

»Hänen Brittiläisen Majesteettinsa suurlähetystö (esittää) Hänen Majesteettinsa Hallituksen käsityksen niistä vakavista vahingoista, joita suunnitelman toteuttaminen saattaa aiheuttaa Suomen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan väliselle kaupalle ja erikoisesti pitkän aikaa Suomessa öljytuotteita myyneelle brittiläiselle yhtiölle, joka on investoinut huomattavan pääoman Suomeen.»
(18.11.1954)

Seuraukset

Nooteista huolimatta Suomi joutui kuitenkin ensisijassa huolehtimaan enemmän Suomen kansallisista eduista ja tarkkailemaan Moskovaa kuin palvemaan länsiblokin kansainvälisiä etuja. Syrjäisenä maana Suomen saama huomio oli kuitenkin poikkeuksellista: mikään metsävaltion aikaisempi taloudellinen hanke ei ollut vetänyt puoleensa yhtä laajaa kansainvälistä huomiota. Kuitenkin länsimaiden ja yhtiöiden pyrkimys kaataa hanke oli ilmeinen: lobbausta tapahtui niin lehdissä kuin eduskunnassakin, ja erityisesti länsimaiset öljy-yhtiöt olivat vakuuttuneet siitä, että jalostamo toteutuessaan tuhoasi niiden elinehdot toimia Suomessa.

Länsiyritykset tekivätkin aluksi miltei kaikkensa vastustaakseen rakenteilla olevaa Nesteen jalostamoa, ja ilman länsimaista öljynjalostusteknologiaa jalostamon toteutuminen Suomessa vaikutti epätodennäköiseltä. Shell lopulta lipesi vastarinnasta sopimuksella, jossa se takaisi oman markkinaosuutensa myynnin Suomessa vastineeksi teknologia-avusta jalostamon rakentamisessa. Lopulta länsi ja muutkin länsiyhtiöt tajusivat itäöljyn ylitsepääsemättömän aseman Suomen öljykaupassa, ja pyrkivät pelastamaan sen mitä pelastettavissa oli liittymällä jalostamoprojektiin ja sen rakentamiseen. Tällä tavoin ne säilyttivät edes osan murenevasta vaikutusvallastaan Suomen öljykaupassa.

Lähdeluettelo

• Kuisma, Markku: Kylmä sota, kuuma öljy. Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa 1948–1979. WSOY, 1997.
• Visuri, Pekka: Suomi kylmässä sodassa. Otava, 2006.