Vladimir Spivakov
Vladimir Spivakov (s. 12. syyskuuta 1944 Ufa) on venäläinen viulisti ja kapellimestari.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Ura solistina muokkaa
Spivakov lähetettiin lapsena suorittamaan musiikkiopintoja Moskovaan. Sittemmin hän opiskeli Leningradin konservatoriossa Veniamin Šerin ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa Juri Jankelevitšin johdolla. Spivakov saavutti kilpailumenestystä lapsesta saakka; vuonna 1969 hän sai ensimmäisen kerran kansainvälistä näkyvyyttä voittamalla ensipalkinnon viulukilpailussa Montrealissa. Vuonna 1970 hän sai toisen palkinnon kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa Moskovassa. Spivakov lähti tämän jälkeen konserttikiertueelle Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan alueilla. Hän aloitti myös esiintymisen länsimaissa, debytoi vuonna 1975 Yhdysvalloissa New Yorkin filharmonikkojen kanssa ja piti vuonna 1976 resitaaleja New Yorkin Carnegie Hallissa. Vuonna 1977 Spivakov kiersi Moskovan valtionsinfoniaorkesterin kanssa ja teki ensimmäisen esiintymisensä Lontoon filharmonikkojen kanssa. Erityistä suosiota hän saavutti Yhdysvalloissa; tulevina vuosina hän tekikin esiintymisiä Clevelandin, Dallasin, Pittsburghin ja San Franciscon orkestereiden kanssa.[1] Kapellimestareita, joiden johdolla Spivakov on urallaan esiintynyt, ovat olleet muiden muassa Jevgeni Svetlanov, Kirill Kondrašin, Juri Temirkanov, Mstislav Rostropovitš, Leonard Bernstein, Erich Leinsdorf, Seiji Ozawa, Lorin Maazel, Carlo Maria Giulini, Kurt Masur, Riccardo Chailly, James Conlon ja Claudio Abbado.[2]
Instrumenttinaan Spivakov soitti vuoteen 1997 saakka Francesco Gobettin viulua, jonka oli saanut lahjaksi Jankelevitšilta. Vuonna 1997 hän siirtyi soittamaan Stradivarius-viululla.[2]
Ura kapellimestarina, taiteellisena johtajana ja kilpailutuomarina muokkaa
Orkesterinjohdon opintoja Spivakov suoritti Israil Gusmanin johdolla kotimaassaan, minkä lisäksi hän sai Bernsteinilta yksityisopetusta Yhdysvalloissa. Bernstein jopa lahjoitti Spivakoville oman tahtipuikkonsa.[2]
Vuonna 1979 Spivakov teki debyyttinsä kapellimestarina johtamalla Chicagon sinfoniaorkesteria Ravinian festivaalilla.[1] Samana vuonna hän perusti kollegoineen Moscow Virtuosi -kamariorkesterin, jonka taiteelliseksi johtajaksi, kapellimestariksi ja solistiksi pääsi.[2] Vuosina 1999–2002[3] Spivakov toimi Mihail Pletnjovin seuraajana Venäjän kansallisorkesterin pääkapellimestarina ja musiikillisena johtajana.[1] Vuonna 2003 hänestä tuli Venäjän kansallisfilharmonikkojen pääkapellimestari ja taiteellinen johtaja sekä Moskovan kansainvälisen musiikkitalon johtaja.[3] Spivakov on johtanut myös muita orkestereita eri puolilta Venäjää, Eurooppaa ja Amerikkaa.[1] Vuonna 1989 hänestä tuli ranskalaisen Colmarin kansainvälisen musiikkifestivaalin taiteellinen johtaja.[2][1] Vuonna 2001 Moskovassa alettiin järjestää joka toinen vuosi "Vladimir Spivakov invites" -festivaalia, jota sittemmin on järjestetty muuallakin Venäjällä.[2]
Spivakov on toiminut monien kansainvälisten kilpailujen tuomaristojen jäsenenä. Esimerkiksi vuosina 2002 ja 2007 hän johti tuomaristoja Moskovan kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa. Vuonna 2009 hänestä tuli Omskin kansainvälisen Juri Jankelevitš -viulukilpailun kunniapuheenjohtaja. Vuonna 2016 hän itse perusti Ufan kansainvälisen viulukilpailun.[2]
Levytysura muokkaa
Spivakov on levyttänyt enimmäkseen BMG Classics -, RCA Red Seal - ja Capriccio-levymerkeille sekä solistina että kapellimestarina. Levytykset ovat kattaneet ohjelmistoa eurooppalaisesta barokkimusiikista sellaisiin 1900-luvun säveltäjiin kuin Sergei Prokofjeviin, Dmitri Šostakovitšiin, Krzysztof Pendereckiin, Alfred Schnittkeen, Arvo Pärtiin, Giya Kancheliin, Rodion Štšedriniin ja Sofija Gubaidulinaan. Vuonna 2014 Spivakov aloitti levyjen julkaisemisen Venäjän kansallisfilharmonikkojen kanssa omalla Spivakov Sound -levymerkillään.[2]
Spivakov on saanut levytyksillään useita palkintoja, kuten Diapason d'Orin ja Choc de la Musiquen.[2]
Hyväntekeväisyys muokkaa
Spivakov on osallistunut humanitaariseen ja hyväntekeväisyystoimintaan. Hän muun muassa esiintyi Moscow Virtuosin kanssa Armeniassa Spitakin maanjäristyksen (1988) jälkeen ja Ukrainassa kolme päivää Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Hän on pitänyt satoja muitakin hyväntekeväisyyskonsertteja entisellä Neuvostoliiton alueella ja tukenut hyväntekeväisyyshankkeita Yhdysvalloissa, Euroopassa sekä Aasiassa. Vuonna 1994 Spivakov perusti Vladimir Spivakov International Charity Foundationin, jonka tarkoitus on parantaa orpojen ja vammaisten lasten elinoloja sekä luoda nuorille lahjakkuuksille luovan työn edellytyksiä stipendein sekä lahjoituksin.[2]
Palkintoja ja tunnustuksia muokkaa
Spivakov on saanut urallaan monia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvon (1989) sekä eri ritarikuntien arvoja, kuten Ordre des Arts et des Lettres'n upseerin arvon (1999[3]) ja Italian Tähden ritarikunnan komentajan arvon (2012). Vuonna 2000 hänestä tehtiin Kunnialegioonan ritari ja vuonna 2010 sen upseeri.[2]
Vuonna 2012 Spivakoville myönnettiin Venäjän valtionpalkinto.[2] Hän oli saanut myös Neuvostoliiton valtionpalkinnon vuonna 1989.[3] Vuonna 2006 hänestä tehtiin Unescon rauhantaiteilija, ja vuonna 2009 hän sai Unescon Mozart-mitalin. Spivakov nimitettiin myös Maailman talousfoorumin taidelähettilääksi Davosissa.[2] Vuonna 2002 hän pääsi Moskovan valtionyliopiston kunniatohtoriksi.[3]
Spivakoville ovat omistaneet teoksiaan monet säveltäjät, kuten Alfred Schnittke, Rodion Štšedrin, Arvo Pärt, Isaak Švarts ja Vjatšeslav Artjomov.[2] Spivakovin 50-vuotispäivän kunniaksi eräs asteroidi nimettiin hänen mukaansa.[3]
Kritiikki muokkaa
Vuonna 2014 Spivakov yhdessä satojen muiden kulttuurivaikuttajien kanssa allekirjoitti kirjeen, jolla ilmaistiin tuki Venäjän hallinnon toimille Ukrainassa ja Krimillä. Tämä johti hänen esiintymiseensä kohdistettuun protestointiin Yhdysvalloissa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Vladimir Spivakov AllMusic
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Vladimir Spivakov The National Philharmonic Orchestra of Russia (NPR)
- ↑ a b c d e f Vladimir Spivakov Vladimir Spivakov International Violin Competition
- ↑ Demonstrators Protest Pro-Putin Violinist’s Sanders Performance The Harvard Crimson