Vladimir Kiškun
Vladimir Kiškun (ven. Владимир Иванович Кишкун) (s. 5. marraskuuta 1951 Leningrad) on venäläinen entinen seiväshyppääjä, joka edusti urallaan Neuvostoliittoa. Kiškunin menestysvuodet ajoittuivat 1970-luvulle. Hän saavutti uraallaan Euroopan mestaruuden vuonna 1974 ja kolme Neuvostoliiton seiväsmestaruutta.
| Vladimir Kiškun | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Vladimir Ivanovitš Kiškun |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1951 |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 187 cm |
| Paino | 76 kg |
| Laji | seiväshyppy |
| Seura | Leningradin Zenith |
| Valmentaja | Vanadi Rosenfeld |
| Saavutukset | |
| Paras sijoitus maailmanrankingissa |
[1]Maailmantilastossa seiväshypyssä : 1974: 6. (540) 1977: 7. (555) |
| Ennätykset | 555 cm (1977) |
|
Tietolaatikko päivitetty 26. helmikuuta 2021 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Vladimir Kiškun voitti Eurtoopan mestaruuden tuloksella 535 cm. | |||
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Rooma 1974 | seiväs | |
Vladimir Kiškun aloitti urheilu-uransa Leningradissa 1960-luvulla seuranaan Leningradin Zenith. Hänen valmentajanaan toimi entinen huippuhyppääjä Vanadi Rosenfeld. Vuonna 1968 Kiškun saavutti hopeaa juniorien Euroopan mestaruuskisoissa Itä-Saksan Leipzigissa tuloksella 460 maanmiehensä Juri Isakovin voittaessa 10 cm:ä paremmalla tuloksella. Ensimmäisen kerran Kiškun saavutti kansallista menestystä aikuisten tasolla sijoittumalla kolmanneksi Neuvostoliiton mestaruuskisoissa 1972 tuloksella 510 kokeneen Gennadi Bliznetsovin voittaessa tuloksella 520 cm. Ensimmäisen Neuvostoliiton mestaruuden hän saavutti vuonna 1974 tuloksella 535 cm.[2] Tällä tuloksella hän oli vasta neljäs EM-kisoja edeltävässä tilastossa edellään Puolan Tadeusz Ślusarski ja Wojciech Buciarski ja Ruotsin Kjell Isaksson.[3] Itse kisoissa Roomassa Kiškun voitti Euroopan mestaruuden tuloksella 535 cm eli sama tulos kuin hänen ennätyksensä Puolan Władysław Kozakiewicz tullessa samalla tuloksella hopealle.[4] Pian sen jälkeen hän paransi silloista ennätystään Länsi-Saksan Münchenissä tulokseen 540 cm.
Kiškunin uralla tuli kansallista menestystä eli hän voitti vuosien 1975 ja 1977 Neuvostoliiton mestaruudet. Vuoden 1976 olympialaiset Montrealissa eivät sujuneet häneltä odotusten mukaan, vaikka hän hyppäsi ennen olympiakisoja toukokuussa uuden Neuvostoliiton ennätyksen 550 cm.[5] Itse olympiakisoissa Kiškun selvisi loppukilpailuun, mutta yritykset korkeudesta 540 cm eivät tuottaneet tulosta, joten hänen tuloksekseen jäi 520 cm ja sijoitus oli 13.[6] Vuoden 1977 Neuvostoliiton mestaruus tuli Kiškunille ennätyksellä 555 cm, joka jäikin hänen uransa parhaaksi tuloksekseen.[7]
Lähteet muokkaa
- Vladimir Kiškun Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Track and Field Statistics - Vladimir Kishkun brinkster.net. Viitattu 256.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Dmitrenko moukaroi 75,52. Helsingin Sanomat, 27.7.1974, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Euroopan parhaat -74. Helsingin Sanomat, 24.8.1974, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Todor Krastev: Men Pole Vault Athletics XI European Championships 1974 Roma, Italy - Friday 06.09 17.8.2020. http://todor66.com/. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Myötätuuli lennätti Lannamania. Helsingin Sanomat, 24.5.1976, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Vladimir Kishkun SR/Olympic Sport. Arkistoitu 16.12.2012. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Kishkun ylitti 555. Helsingin Sanomat, 29.7.1977, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.2.2021.
| Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks | 2019: Sam Kendricks | 2022: Armand Duplantis | 2023: Armand Duplantis |
| Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstantínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie | 2022: Armand Duplantis |