Virtaset ja Lahtiset

komedia vuodelta 1959

Virtaset ja Lahtiset on Jack Witikan ohjaama komedia vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla).[1] Leena Härmän näytelmään Virtaset ja Lahtiset (1957) perustuva elokuva on tapakomedia nousukasperheiden kilpailusta ja sukupolvien välisestä kuilusta.[2]

Virtaset ja Lahtiset
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Jack Witikka
Käsikirjoittaja Jack Witikka
Perustuu Leena Härmän näytelmään Virtaset ja Lahtiset (1957)
Tuottaja Veikko Itkonen
Säveltäjä Eino Virtanen
Kuvaaja Bob Huke
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Olavi Hänninen
Pääosat Heimo Lepistö
Terttu Soinvirta
Ritva Valkama
Pertti Palo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Veikko Itkonen
Ensi-ilta 6. marraskuuta 1959
Kesto 96 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Juoni muokkaa

Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Tuulan (Ritva Valkama) liikkuu pärinäpoikien (Olavi Ahonen, Pertti Palo ja Helge Herala) kanssa.

Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen ”sic transit gloria mundi!

Näyttelijät muokkaa

 Heimo Lepistö  Erkki Virtanen  
 Terttu Soinvirta  Linda Virtanen  
 Ritva Valkama  Tuula Virtanen  
 Pertti Palo  Kauko ”Kake” Lahtinen  
 Enni Rekola  Helmi Lahtinen  
 Uljas Kandolin  Paavo Lahtinen  
 Saara Ranin  Virtasen mummu  
 Pertti Roisko  Jyrki Virtanen  
 Kirsti Lehtonen  Marja Virtanen  
 Olavi Ahonen  Pena, pärinäpoika  
 Helge Herala  Veka, pärinäpoika  
 Raimo Jääskeläinen  ohikulkeva pärinäpoika  
 Olli Varkkola  pärinäpoikia katseleva pikkupoika  

Vastaanotto muokkaa

Elokuva on kuvattu lähes kokonaan yhdessä tilassa, ja aikalaiskritiikissä teatterimainen elokuva tyrmättiin. Myöhemmät kriitikot ovat nähneet sen satiirin nautittavanakin. Brittikuvaaja Bob Huke ja lavastaja Olavi Hänninen ovat saaneet kiitosta.[3] Kriitikko Arto Pajukallio on pitänyt elokuvaa paitsi historiallisesti arvokkaana, myös hauskana.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Suomalaisen värielokuvan synty. Viitattu 12.5.2014.
  2. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 29.12.2011, s. D 7.
  3. Päivän elokuvia. Tv-maailma 51–52/2011, s. 29.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.