Wikipedia

Virtaan vesivoimalaitos

Sysmässä Tainionvirrassa toiminut pienvoimala

Virtaan vesivoimalaitos [4] on Päijät-Hämeessä Sysmässä Tainionvirrassa vuodesta 1956 vuoteen 2012 toiminut pieni vesivoimalaitos. Siitä on käytetty myös nimeä Virtaankosken vesivoimalaitos. Voimala on toiminut Tainonvirran alimmalla osuudessaan noin 600 metriä Päijänteen suistosta.[5][6]

Virtaan vesivoimalaitos
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Sijainti Virtaa, Sysmä
Koordinaatit 61°26′56″N, 25°43′41″E
Sähköverkkoon 1956 [1]
Valmistunut 1956
Lopetettu 2012 [2]
Omistaja Virtaankosken Voima Oy /
Hiitolanjoen Voima Oy
Pato
Tyyppi betonipato
Vesistö Sysmän reitin valuma-alue (14.7)
Joki tai koski Tainionvirta
Valuma-alue 1 830,77 km² [3]
Keskivirtaama 14,5 m³/s [1]
Korkeus joki 82,09 m [1]
Korkeus reunalle 82,44 m [1]
Pituus 62 m [1]
Juoksutuskanavia 5 [1]
Tyyppi portti
Voimalaitos
Tyyppi jokivoimalaitos
Käyttötarkoitus vesivoima
Pudotuskorkeus 3,54 m [1]
Turbiinit 2 kpl [1]
Kapasiteetti 0,4 MW [1]
Vuosituotanto 2,5 GWh [1]
Kartta
Virtaan vesivoimalaitos

Voimalaitos

muokkaa

Voimalaitoksen pato ja muut rakennelmat olivat 62 metriä pitkät ja ne sulkivat koko joen. Padossa oli kolme sekä vanhaan että uuteen voimalaan liittyvää aukkoa, joiden leveydet olivat 3,86 metriä, 3,94 metriä ja 5,00 metriä. Aukkojen kynnyskorkeydet olivat 80,01 ja 80,06 metriä mpy. Padon harjakorkeus oli 82,44 metriä mpy. Tulva-aukkojen leveydet olivat 1,85 metriä, 2,82 metriä, 1,79 metriä, 3,96 metriä ja 2,37 metriä. Niillä kaikilla oli hieman eri kynnyskorkeudet.[1]

Voimalaitosrakennuksessa oli käytössä kaksi vesiturbiinia, joiden yhteenlaskettu sähköntuotantoteho on 400 kilowattia. Voimalaitoksen keskimääräinen pudotuskorkeus oli 3,54 metriä, kun padon yläpuolinen vedenpinta sijaitsi yleensä 82,09 metrin korkeudella ja alapuolinen korkeus seurasi Päijänteen vedenpinnan vaihteluita. Yläpuolisen jokiosuuden vedenpinta ulottui Kaartin virralle asti. Padolla ei varsinaisesti säännöstelty yläpuolista vesistöaluetta, vaan sen kautta on juoksutettu Tainionvirran kautta tuleva kulloinenkin virtaama. Se on ollut keskimäärin 14,5 kuutiometriä sekunnissa. Voimalaitos on tuottanut vuodessa keskimäärin 2 500 megawattituntia sähköenergiaa.[1][2]

Säännöstely ja kalatalousvelvoitteet

muokkaa

Voimalaituksen lupaehdoissa on mainittu säännöstelyn velvoite. Vedenpinnan korkeus on padolla pysyttävä 81,71–82,15 metrin mpy. (N60+) välillä. Kun pinta nousee yläkorkeudelle, tulee kaikki tulvaluukut pitää auki ja kun pinta laskee alakorkeudelle, on tulvaluukut ja tubiiniluukut pidettävä suljettuina.[7]

Kalatalousvelvotteisiin tuli vuonna 2006 kalatien rakentaminen. Sitä ei koskaan tehty, joten vuonna 2012 voimalan toimilupa keskeytettiin. Voimala oli siitä alkaen suljettuna ja loppuaikana oli Virtaankosken Voima Oy pyytänyt lupaehtoihin muutoksia muun muassa kalanistutuksien muodossa.[7]

Historiaa

muokkaa

Virtaankosken vesimyllylle oli ollut lupakirja vuodesta 1863 alkaen. Aluksi koskessa toimi parikin vesimyllyä, joiden osittaisten patojen väliin jäi vaelluskaojen mentävä aukko. Mutta 1910-luvulta alkaen joen sulki yhtenäinen pato, joka on tehostanut vesivoiman käyttöä. Vuonna 1956 rakennettiin koskeen voimalaitokselle patorakennelma ja voimalarakennus, jossa aloitettiin sähköntuotanto.[6][8][9][1]

Päijänteen vaelluskalojen vaelltusreittien vapauttamisessa Tainionvirta on otettu erääksi kärkikohteeksi. Voimalaitos joutui vuonna 2012 virannomaisten vaatimuksesta lopettamaan toimintansa, koska se ei ollut hakennut toiminnalleen vuonna 2006 määrättyä ympäristölupaa. Ympäristöluvan tärkeäksi ehdoksi tuli kalatien rakentaminen. Voimalaitoksen omisti tuolloin Virtaankosken Voima Oy. Voimalaitos sai vuonna 2017 pysyttämispääöksen, mutta sille langetetut kalatalousvelvoitteet säilyivät.[8][9][2]

Voimalaitos siirtyi vuoden 2022 alussa Hiitolanjoen Voima Oy:n omistukseen. Tarkoituksena on purkaa pato ja ennallistaa Tainionkoski. Jos syyskuussa irroitettiin voimalaitosrakennuksesta vesiturbiinit.[10][6][11]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Valitukset vesitalousasiassa (PDF) (diaarinumerot: 00335/18/5202, 00336/18/5202, 00337/18/5210) ekpk.fi. 18.03.2019. Vaasa: Vaasan hallinto-oikeus. Viitattu 27.10.2022.
  2. ↑ a b c Virtaankosken vesivoimalaitoksen lupa-asian käsittely etenee (Päijät-Häme) ely-keskus.fi. 2019. Helsinki: Hämeen ELY-keskus. Viitattu 27.10.2022.
  3. ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  4. ↑ Virtaankosken Voima Oy:n Virtaan voimalaitoksen kalatalousvelvoitteen toteuttaminen v. 2020-2024 (PDF) (POSELY/41/5722-2020) ELY-Kalatalouspalvelut/Järvi-Suomi. 2.6.2020. ELY-keskus. Viitattu 27.10.2022.
  5. ↑ kohde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 27.10.2022.
  6. ↑ a b c Fritze, Joonas: WWF mukana historiallisissa patokaupoissa – Virtaan pienvoimalaitoksen purkaminen auttaa Päijänteen uhanalaisia vaelluskaloja
  7. ↑ a b Virtaan voimalaitoksen vesitalousluvan lupamääräyksen 4 muuttaminen, Sysmä (PDF) (ESAVI/19200/2020) 12.5.2021. Aluehallintovirasto. Viitattu 27.10.2022.
  8. ↑ a b Koponen, Juha-Petri: Viranomaiset vaiensivat Virtaankosken turbiinit yle.fi. 26.11.2012. Helsinki: YLE. Viitattu 27.10.2022.
  9. ↑ a b Kulttuurihistoriaa virtaankoski.fi. Vapaa Virtaankoski -hanke. Viitattu 27.10.2022.
  10. ↑ Ennallistaminen virtaankoski.fi. Vapaa Virtaankoski -hanke. Viitattu 27.10.2022.
  11. ↑ Virtaankosken pato murtuu, Tainionvirta aukeaa Päijänteen vaelluskaloille Itä-Häme. Virtaankosken pato murtuu, Tainionvirta aukeaa Päijänteen vaelluskaloille. Heinola: Etelä-Suomen Media. Viitattu 27.10.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Virtaan_vesivoimalaitos&oldid=22820481”