Avaa päävalikko

Virsikirja ja Hengellisiä lauluja

Kristinusko: luterilaisuus

Osa artikkelisarjasta
Lestadiolaisuus

Larslevilaestadius.jpg

Henkilöitä
Lapin Maria
Lars Levi Laestadius
Juhani Raattamaa

Suunnat
Esikoislestadiolaisuus
Rauhansanalaisuus
Uusheräys
Vanhoillislestadiolaisuus
Muut suunnat

Kritiikki
Lestadiolaisuuteen liittyvät kiistat
Vanhoillislestadiolaisuuden kritiikki (vl)

Suuret seurat
Suviseurat (vl)
Opistoseurat (vl)
Juhannusseurat (el, rs ja vl)
Suvijuhlat (rs)
Kesäseurat (uh)

Lehtiä
Päivämies (vl)
Rauhan sana (rs)
Rauhan Side (el)
Lähettäjä (uh)

Laulukirjat
Hengelliset laulut (el)
Siionin laulut (vl)
Siionin matkalaulut (rs ja uh)

Virsikirja ja hengellisiä lauluja on esikoislestadiolaisuudessa käytetty laulukirja. Kirja on julkaistu 1992 ja se on neljäs esikoisuudessa tehty virsikokoelma. Aikaisemmat on julkaistu 1945, 1955 ja 1980. [1] Vuoteen 1946 asti, ennen omien kirjojen julkaisua, käytettiin vuoden 1701 virsikirjaa. [2]

Kirja sisältää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämän virsikirjan 632 virren lisäksi 12 virttä vuoden 1701 virsikirjasta, 24 vuoden 1938/64 kirjasta ja 5 ruotsalaisesta vuoden 1937 virsikirjasta suomennettua virttä sekä 127 hengellistä laulua. Lauluista n. 60 tiedetään muodostuneen lestadiolaisen herätysliikkeen piirissä, pääosin 1800-luvun loppupuolella. Tunnetuimpia runoilijoita ovat Leonard Typpö, Gustaf Skinnari, Aatu Laitinen ja Juho Evert Pietiläinen. Huomattava osa lauluista on tuntemattomiksi jääneiden sanoittajien tekemiä. Lestadiolaislaulujen lisäksi kirjassa on myös muita hengellisiä lauluja, kuten 1800-luvulla julkaistuja arkkivirsiä.

Useimpien lestadiolaisuuden alkuvuosikymmeninä syntyneiden laulujen sävelmät ovat toisintoja maallisista kansansävelmistä tai koraalitoisintoja. Esikoislestadiolaisten perinteestä, laulaa virret ilman säestystä korvakuulolta, johtuen sävelmät ovat jatkaneet muotoutumista pitkään. Monet sävelmät ovat vakiintuneet vasta vuoden 1992 Hengellisten laulujen myötä, johon ne on ensi kertaa nuotinnettu. Useissa lauluissa on vaihtoehtoisia sävelmiä. Osa lauluista on tehty tunnettujen virsien sävelmiin. Muutamille yksittäisille lauluille on sävelletty kokonaan oma sävelmänsä. Monet varhaiset lestadiolaislaulut ovat Frans Petter Krankin, vuonna 1888 lestadiolaisuuteen kääntyneen papin, säveltämiä.

LähteetMuokkaa

Rauha olkoon teille, Tampereen esikoislestadiolaisuuden vaiheita, Esikoislestadiolaiset Ry Tampereen paikallisosasto, 2007.

Virsikirja ja hengellisiä lauluja, Esikoislestadiolaiset ry. Lahti, 1992, ISBN 951-95222-5-5

ViitteetMuokkaa

  1. Virsikirja ja hengellisiä lauluja 1992, Hengellisiä lauluja -osion esipuhe
  2. Rauha olkoon teille 2007, sivu 24