Avaa päävalikko

Virmajärvi (Savitaipale)

järvi Savitaipaleella
Tämä artikkeli kertoo järvestä Savitaipaleella. Virmajärvi on myös järvi Ilomantsissa.

Virmajärvi on järvi ja sen rantamilla sijaitseva kylä Savitaipaleella Etelä-Karjalassa. Järven pinta-ala on 10,57 km², ja se on pinta-alaltaan Suomen 296. suurin järvi. Vedenpinnan korkeustaso on 90,2 metriä merenpinnan yläpuolella.[2] Järven suurin syvyys on 28 metriä.[3] Virmajärven kylästä tunnetaan kirjallinen maininta jo vuodelta 1543 (Wirmaierffi). Nimen etymologiasta ei ole selvyyttä.[4]

Virmajärvi
Eteläisen Savitaipaleen kallioperä on rapakiveä.[1] Hiidenvuoren kalliojyrkänteet kohoavat Virmajärven vesistä Kuljunselän etelälaidalla, Hiidenniemen kärjessä.
Eteläisen Savitaipaleen kallioperä on rapakiveä.[1] Hiidenvuoren kalliojyrkänteet kohoavat Virmajärven vesistä Kuljunselän etelälaidalla, Hiidenniemen kärjessä.
Sijainti Savitaipale
Valtio  Suomi
Pinnankorkeus 90,2 mView and modify data on Wikidata
Pinta-ala 10,57 km2View and modify data on Wikidata
Järvinumero 04.146.1.060View and modify data on Wikidata
Virmajärvi

Virmajärvi laskee läntisimmästä lahdestaan lähtevän, muutaman kilometrin pituisen Virmajoen kautta Mäntyharjun Korpijärvestä alkavaan vesireittiin, joka edelleen laskee Savitaipaleella Kuolimon kautta Saimaaseen. Järvessä on yli 20 saarta tai luotoa sekä useita niemiä, jotka jakavat sen pieniksi seliksi. Virmajärveä rajaa etelässä sisempi Salpausselkä. Järven eteläpäässä sijaitsee Heituinlahden kylä.[5] 1800-luvun lopulla Virmajärven vedenpintaa laskettiin yli metri ympäröivän viljelysmaan lisäämiseksi, mistä järven ekologia ei kuitenkaan sen syvyyden ja runsasvetisyyden vuoksi juurikaan kärsinyt.[6]

LähteetMuokkaa

  • Jurvanen, Pertti & Tani, Markku (toim.): Heituinlahden seudun historia: savupirtistä tietotupaan. Heituinlahden kylätoimikunta, 1993. ISBN 952-90-4790-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Jurvanen & Tani 1993, s. 15.
  2. Suomen järvet alle 20 neliökilometriä www.ymparisto.fi. 11.5.2009 (Päivitetty). Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 4.6.2009.
  3. Jurvanen & Tani 1993, s. 18.
  4. Paikkala, Sirkka et al: Suomalainen paikannimikirja, s. 510. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  5. Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 4.6.2009.
  6. Jurvanen & Tani 1993, s. 19.

Aiheesta muuallaMuokkaa