Vilho Roininen
Vilho Arvid Roininen (10. heinäkuuta 1893 Rautavaara – 25. elokuuta 1960) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Pekka Roininen ja Hanna Korhonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1932 Eeva Maria Viitalan kanssa.[1][2]
| Vilho Roininen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Vilho Arvid Roininen |
| Syntynyt | 10. heinäkuuta 1893 Rautavaara |
| Kuollut | 25. elokuuta 1960 (67 vuotta) |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärieverstiluutnantti |
Opinnot
muokkaaHän kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta vuonna 1914 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1914–1915. Sotilaspedagogisen kurssin hän suoritti vuonna 1925 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928.[1][2]
Jääkäriaika
muokkaa
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 22. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen Libaussa vuonna 1917 hänet siirrettiin pataljoonan ratsuosastoon.[1][2]
Suomen sisällissota
muokkaa- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan komppanianvääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Tästä tehtävästä hänet siirrettiin 11. huhtikuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 2. jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaHän palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana edelleen samaisessa 2 Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1919 Keski-Suomen rykmenttiin, jossa toimi nuorempana upseerina, komppanianpäällikkönä ja majoitusmestarina. Keski-Suomen rykmentistä hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1921 Kajaanin rajavartiostoon, jossa hänet sijoitettiin 1. komppanian päälliköksi ja 1. tammikuuta 1927 nuoremmaksi esiupseeriksi rajavartioston esikuntaan. Lapin rajavartiostoon hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1931 ja sijoitettiin esikuntaupseeriksi ja komentajan apulaiseksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
muokkaaTalvisotaan hän osallistui Erillisen pataljoona 17:n komentajana ja myöhemmin perustetun Osasto Roinisen komentajana. Talvisodassa hän osallistui taisteluihin Alakurtissa, Joutsijärvellä ja Märkäjärvellä sekä Salla–Savukoski-akselin puolustustaisteluihin. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin myöhemmin Jalkaväkirykmentti 33:n komentajaksi ja edelleen Rajavartiosto 5:n komentajaksi.
Jatkosodan syttyessä hänet komennettiin Sissipataljoona 2:n komentajaksi, jonka mukana osallistui taisteluihin Alalammella, Hämekoskella, Rytyssä, Tohmajoella, Maaselässä ja Krivissä. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Perä-pohjolan sotilasläänin komentajaksi, josta hänet siirrettiin jo seuraavana vuonna Jalkaväenkoulutuskeskus 25:n päälliköksi, missä tehtävässä hän oli aina sodan päättymiseen saakka.[2]
Sotien jälkeinen aika
muokkaaSotien jälkeen hän toimi päällikön apulaisena Jalkaväenkoulutuskeskus 1:ssä, josta hänet siirrettiin Rajavartiostojen päällikön apulaiseksi, kunnes hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944. Hän siirtyi maanviljelijäksi Kuopion maalaiskunnan Haminalahteen.[2]
Luottamustoimet
muokkaaKainuun rajavartioston kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1925–1931 ja Lapin rajavartioston kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1932–1937 sekä Suomen ja Neuvostoliiton 4. ja 5. paikallisen rajantarkastuskomission suomalaisen valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 1938–1939. Hän toimi myös Suomen ja Neuvostoliiton välisen porosopimuksen edellyttämänä valtuutettuna poroasioissa Lapin läänin rajaosuudella vuonna 1939.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.