Avaa päävalikko

Vilho Paavo Nurmilahti (7. toukokuuta 1899 Urjala12. kesäkuuta 1943 Helsinki) oli ensimmäinen kauppatieteiden tohtori Suomessa ja Pohjoismaissa.

Nurmilahti pääsi ylioppilaaksi Forssan Yhteiskoulusta 1919. Hän aloitti opinnot Kauppakorkeakoulussa 1920, josta hän valmistui 1922, mutta varsinaista tutkintonimikettä ei silloin vielä ollut.[1] Hän jatkoi opintoja ja suoritti kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon 1926.[2] Sen jälkeen hän sai Kauppakorkeakoulusta lehtorin viran ja työskenteli siellä myös kirjastonhoitajana elämänsä loppuun saakka.[3]

Vuonna 1928 Nurmilahti kävi opintomatkalla Wienissä ja Berliinissä.[4] Virkansa ohella hän ryhtyi kehittämään Kauppakorkeakoulun kirjastoa tieteelliseksi kirjastoksi.[5] Hän toimi Kauppatieteiden kandidaattiyhdistyksen puheenjohtajana 1928–1943[6] ja oli sen piirissä kehittämässä akateemisia traditioita.[7] Hän toimi Liiketaloustieteellisen tutkimuslaitoksen säätiössä ja Liikesivistysrahaston asiamiehenä.[8]

Kauppakorkeakoululle myönnettiin 1931 lupa tohtorintutkintoon. Nurmilahden tutkimustyötä seurattiin kiinnostuneena. Väitöskirjatyö kesti seitsemän vuotta.[9] Se julkaistiin saksankielisenä: "Der formale Aufbau der Jahresvermögensbilanz".[10] Väitöskirjaa käsiteltiin runsaasti eri julkaisuissa Suomessa, ja myös saksalainen liiketaloustieteilijä Wilhelm Hasenack esitti siitä arvionsa.[11] Väitöstilaisuus 9.10.1937 sai hyvin paljon julkisuutta lehdistössä, ja Kauppakorkeakoulun luennot peruttiin tilaisuuden vuoksi.[12] Myös tohtoriksi vihkimistilaisuus huomattiin suomalaisessa lehdistössä ja korotettiin promootiotilaisuudeksi, jota se ei virallisesti ollut.[13] Yleisradio teki puolituntisen reportaasin tilaisuuden jälkeisestä juhlasta.[14]

Nurmilahden tutkimustyö päättyi väitöskirjaan, ja hän keskittyi sen jälkeen käytännön toimintaan.[15] Hän toimi aktiivisesti järjestöissä ja oli Liikesivistysrahaston asiamies.[16] Hän toimi professori Ilmari Kaitilan sijaisena lukuvuonna 1938–1939, ja syksyllä 1942 häntä pidettiin pätevänä tämän viransijaisuuden hoitamisessa mutta hän kieltäytyi.[17]

Nurmilahti kuoli jäätyään kuorma-auton alle. Hautajaisista julkaisivat uutisen niin Kauppalehti, Helsingin Sanomat, Uusi Suomi kuin Talouselämä-lehtikin.[18]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lehtonen s. 26–27
  2. Lehtonen s. 28
  3. Lehtonen s. 35
  4. Lehtonen s. 39
  5. Lehtonen s. 44
  6. Lehtonen s. 56
  7. Lehtonen s. 57
  8. Lehtonen s. 73
  9. Lehtonen s. 76
  10. Lehtonen s. 79
  11. Lehtonen s. 80
  12. Lehtonen s. 83
  13. Lehtonen s. 90
  14. Lehtonen s. 93
  15. Lehtonen s. 104
  16. Lehtonen s. 107
  17. Lehtonen s. 122–123
  18. Lehtonen s. 5