Viktor Stepanov
Viktor Nikolajevitš Stepanov (ven. Ви́ктор Никола́евич Степа́нов, s. 27. tammikuuta 1947 Vitele[1]) on venäläinen poliitikko.
Viktor Stepanov on kansallisuudeltaan karjalainen[2]. Hän työskenteli Alavoisen sahan Vitelen osaston huonekalupuuseppänä vuosina 1962–1966 ja Komsomolin Aunuksen piirikomitean osastopäällikkönä ja sihteerinä vuodesta 1966. Vuonna 1973 Stepanov siirtyi Komsomolin Karjalan aluekomitean osastopäälliköksi ja sihteeriksi. Hän valmistui Karjalan pedagogisesta instituutista vuonna 1975, Leningradin puoluekorkeakoulusta vuonna 1980 ja suoritti jatkotutkinnon Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen korkeakoulussa vuonna 1987.[1]
Stepanov työskenteli NKP:n Aunuksen piirikomitean toisena sihteerinä vuodesta 1980 ja Prääsän piirikomitean ensimmäisenä sihteerinä vuodesta 1982. Vuosina 1987–1989 hän toimi Karjalan aluekomiteassa ja NKP:n keskuskomitean instruktorina. Stepanov valittiin Karjalan autonomisen neuvostotasavallan (myöhemmin Karjalan tasavallan) korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi vuosina 1989 ja 1990. Hän oli Karjalan tasavallan hallituksen puheenjohtaja vuosina 1994–1998.[1]
Venäjän kommunistiseen puolueeseen kuulunut[2] Stepanov oli Venäjän federaation kansanedustaja vuosina 1990–1993. Vuosina 1993–1998 hän toimi Venäjän liittokokouksen liittoneuvoston jäsenenä. Stepanov on ollut Karjalan tasavallan lainsäädäntökokouksen edustaja vuodesta 2006. Hän työskenteli Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton toimeenpanevassa komiteassa vuosina 1998–2002,[3] Karjalan päämiehen edustajana Venäjän liittoneuvostossa vuosina 2002–2006[1] ja Itsenäisten valtioiden yhteisön parlamenttienvälisen komission puheenjohtajana vuosina 2008–2011. Nykyään Stepanov kuuluu Oikeudenmukainen Venäjä -puolueeseen.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 208. Petrozavodsk: PetroPress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ a b Stepanov Viktor Nikolajevitš Lobbying.ru. Arkistoitu 5.4.2019. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ a b Stepanov Viktor Nikolajevitš Zakonodatelnoje sobranije Respubliki Karelija. Arkistoitu 28.1.2020. Viitattu 8.4.2020.