Viirukutoja

lintulaji

Viirukutoja (Ploceus manyar) on aasialainen tukevanokkainen kutojalintu.

Viirukutoja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kutojat Ploceidae
Suku: Kutojat Ploceus
Laji: manyar
Kaksiosainen nimi

Ploceus manyar
(Horsfield, 1820)

Alalajit
  • Ploceus manyar manyar
  • Ploceus manyar flaviceps
  • Ploceus manyar peguensis
  • Ploceus manyar williamsoni
Katso myös

  Viirukutoja Wikispeciesissä
  Viirukutoja Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Linnun pituus on noin 15 senttimetriä, siipien kärkiväli 20–22 senttimetriä ja paino noin 17 grammaa. Varpusen kokoinen isopäinen ja jykevänokkainen pikkulintu. Juhlapukuinen koiras on alapuolelta vaaleahko runsain tummin pitkittäisviiruin, selkäpuoli on tumman harmaanruskea, nokka on musta ja päälaki kirkkaankeltainen. Talvipuvussa keltaista on vain pieni laikku korvan takana ja nokka on vaaleanpunainen. Naaraan ja nuoren linnun höyhenpuvuista puuttuu kirkkaankeltainen väri.[2]

Esiintyminen muokkaa

Viirukutoja elää Etelä-Aasiassa Pakistanista Etelä-Kiinaan, erillinen populaatio on Indonesian saarilla. Lajin on tuonut ihminen Niilin suistoon Egyptiin, mahdollisesti kanta on peräisin Aleksandrian eläintarhasta karanneista yksilöistä. Hyvin sosiaalinen laji ja muodostaa valtavia parvia lisääntymisajan ulkopuolella.[2] Lajin elinalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö muokkaa

Soistuneet, matalat tulvaniityt ja joenvarret. Suosii järviruoko- ja osmankäämikasvustoja.[2]

Lisääntyminen muokkaa

Viirukutojat voivat elää sekä yksiavioisina että polygyniassa. Ne elävät pieninä yhdyskuntina, joissa on jäseniä muutamista pareista muutamiin kymmeniin pareihin. Pesii tavallisesti 2 kertaa kesän aikana. Pesät sijaitsevat usein hyvin lähekkäin. Pesä on ruohonkorsista ja lehdistä taitavasti kudottu, puun tai pensaan oksaan tai ruokojen latvoihin sidottu kori tai pussi, jossa sisäänmenokäytävä on pesän alaosassa. Tavallisesti koiras rakentaa pesän yksin. Pesä roikkuu veden päällä, 1–3 m vedenpinnan yläpuolella. Naaras munii yleensä 2 tai 3 munaa, muna painaa 2,3 g. Molemmat puolisot osallistuvat haudontaan, naaras aktiivisemmin. Haudonta-aika on 13–14 päivää. Poikasista huolehtivat molemmat emot ja ne lähtevät pesästä 16–17 päivää vanhoina. Sukukypsä 2-vuotiaana.[2]

Ravinto muokkaa

Viirukutojat syövät pääasiassa siemeniä ja viljaa, poikasia ruokitaan hyönteisillä ja muilla selkärangattomilla.[2]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b BirdLife International: Ploceus manyar IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.1.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3