Vihtori Herttua
Herman Vihtori Herttua (21. maaliskuuta 1886 Ylistaro[1] – 14. syyskuuta 1941) oli suomalainen maanviljelijä, joka kuului Lapuan liikkeen johtoon 1930-luvun alussa.
Herttuan vanhemmat olivat talollinen Herman Herttua ja Anna Tarkkanen. Hän kävi kansakoulun ja toimi sitten maanviljelijänä kotiseudullaan. Herttua oli Ylistaron suojeluskunnan esikunnan ja piiriesikunnan jäsen, kuului Ylistaron kunnanvaltuustoon ja oli myös kokoomuspuolueen valtuuskunnan jäsen.[1]
Huhtikuussa 1930 Herttua valittiin Lapualla pidetyssä kokouksessa Etelä-Pohjanmaalla syntyneen kommunisminvastaisen kansanliikkeen johtoon yhdessä Vihtori Kosolan ja Iivari Koiviston kanssa. Tätä kokousta pidetään Lapuan liikkeen varsinaisena syntyhetkenä. Herttua erotettiin liikkeen valtuuskunnasta kesäkuussa 1931, kun hän oli taloudellisten ongelmiensa vuoksi vuotanut sisäpiiritietoja ruotsalaisille sanomalehdille.[2] Hän oli menettänyt omaisuutensa rahoitettuaan kieltolain aikana ylistarolaisten järjestämää pirtulaivaa, joka oli ajanut karille.[3]
Herttua valittiin vuoden 1931 presidentinvaaleissa kokoomuksen valitsijamieheksi, mutta hän ei sairastumisen vuoksi voinut osallistua presidentin valintaan, johon lähetettiin hänen sijastaan varamies Viljo Knaapi.[4]
Herttua jatkoi kommunismin vastaista toimintaansa myös Lapuan liikkeen jälkeen. Hän oli yksi Isänmaallinen kansanliikkeen perustajista, mutta samoin kuin Vihtori Kosola, hänet pian syrjäytettiin sen johdosta.
Vuonna 1938 Herttua joutui poliisin kuultavaksi, kun Vietti Nykäsen asunnolta löydettiin kotietsinnän yhteydessä kirjeitä, joissa miehet suunnittelivat vallankaappausta. Suunnitelmien motiivina oli uusi hallitus, jonka kokoonpano ei miellyttänyt Herttuaa ja Nykästä. Tavoitteena oli syrjäyttää Carl Axel Lindh Vapaussodan Rintamamiesten Liiton johdosta ja sen jälkeen toteuttaa vallankaappaus liiton avustuksella. Nykäsen ja Herttuan yritykset taivutella Rintamamiesliittoa suunnitelmansa tueksi olivat julkisia ja tuloksettomia, jonka vuoksi Valtiollinen poliisi pääsi miesten jäljille.[5]
Lähteet muokkaa
- Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
- Perälä, Reijo: Lapuan liike ja sanan mahti. Studia historica septentrionalia 33. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Rovaniemi: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 1998. ISSN 0356-8199.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b 50-vuotias Ilta-Sanomat 20.3.1936, nro 67, s. 3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
- ↑ Virtanen, Aarni: ”Toimikaa. Älkää odottako.” : Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929–1932, s. 43–44, 104. (pro gradu -tutkielma). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Juha Siltala: Lapuan liike ja kyyditykset 1930, s. 220. Otava, Helsinki 1985.
- ↑ Presidentin vaali. Helsingin Sanomat 12.2.1931, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 12.2.2024.
- ↑ Silvennoinen, Oula – Tikka, Marko – Roselius, Aapo: Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet, s. 270–276. Helsinki: WSOY, 2016.