Vihreät baretit (elokuva)

Vihreät baretit (The Green Berets) on amerikkalainen sotaelokuva vuodelta 1968. Sen ohjasivat John Wayne ja Ray Kellogg. Pääosissa olivat John Wayne, David Janssen ja Jim Hutton. Elokuva pohjautuu löyhästi Robin Mooren samannimiseen romaaniin vuodelta 1965, joskin elokuvan yhteys romaaniin on vähäinen.

Vihreät baretit
The Green Berets
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
Perustuu Robin Mooren romaaniin
Tuottaja Michael Wayne
Säveltäjä Miklós Rózsa
Kuvaaja Winton C. Hoch
Leikkaaja Otho Lovering
Lavastaja Ray Moyer
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
Levittäjä Warner Bros.-Seven Arts
Netflix
Ensi-ilta 1968
Kesto 141 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Vihreät baretit on voimakkaan antikommunistinen ja Etelä-Vietnamia kannattava. Se julkaistiin Yhdysvaltojen ollessa sotimassa Etelä-Vietnamin tukena Vietnamin sodassa, samana vuonna kuin tapahtui Tet-hyökkäys Etelä-Vietnamin suurimpia kaupunkeja vastaan. John Wayne oli niin huolissaan sodanvastaisista tunteista Yhdysvalloissa, että hän halusi tehdä tämän elokuvan esittelemään armeijan näkökulman. Hän sai hankittua täydellisen sotilaallisen yhteistyön ja materiaalin 36. presidentiltä Lyndon B.Johnsonilta ja Yhdysvaltain puolustusministeriöltä. John Wayne sopi Robin Moorelle 35 000 dollaria ja 5 % elokuvan tulevista voitoista.[1]

Kriitikot tyrmäsivät elokuvan, mutta se oli taloudellinen menestys.[2]

Green Berets (vihreät baretit) eli United States Army Special Forces on Yhdysvaltain maavoimien erikoisjoukko.

Näyttelijät

muokkaa
 John Wayne  eversti Mike Kirby  
 David Janssen  George Beckworth  
 Jim Hutton  kersantti Petersen  
 George Takei  kapteeni Nim  
 Aldo Ray  kersantti Muldoon  
 Raymond St.Jacques  kersantti Doc McGee  
 Bruce Cabot  hahmona eversti Morgan  
 Jack Soo  eversti Cai  
 Patrick Wayne  luutnantti Jamison  
 Luke Askew  kersantti Provo  
 Irene Tsu  Lin  
 Edward Faulkner  kapteeni MacDaniel  
 Jason Evers  kapteeni Coleman  
 Mike Henry  kersantti Kowalski  
 Craig Jue  Hamchuck  
 Chuck Roberson  kersantti Griffin  
 Eddy Donno  kersantti Watson  
 Ruby Robbins  kersantti Puistot  
 Richard "Cactus" Pryor  Collier[3]  

Vastaanotto

muokkaa

Lippumenestys

muokkaa

Elokuva oli kaupallinen menestys. Waynen mukaan tämä johtui osittain lehdistön kielteisistä arvosteluista, joiden hän näki edustavan kritiikkiä sodasta eikä elokuvasta.[4] Elokuva tuotti kulunsa kolminkertaisesti, yli 21 miljoonaa dollaria, ja oli Box Office -listan 13.[5]

Kriitikoiden vastaanotto

muokkaa

Elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle nolla tähteä. Hänestä elokuvassa oli paljon kliseitä, se kuvasi sotaa tyyliin ”cowboyt ja Intiaanit” muodossa ja oli ”huomattavan vanhanaikainen elokuva”.[2] Se on hänen "vihatuimpien" luettelossaan. Hänen silloinen kilpailijansa Chicago Tribunessa Clifford Terry kuvasi elokuvaa "sekä ennustettavaksi että ikäväksi" ja lisäsi, että sen ”kohtalokkain virhe” oli ”Yhdysvaltojen monimutkaisimman sodan esittäminen yksinkertaisimmillaan”.[6]

Elokuvakommentaattori Emanuel Levy totesi katsauksessaan, että Wayne ei niinkään yrittänyt edistää Vietnamin sodan asiaa kuin kuvata erikoisjoukkojen ainutlaatuista roolia armeijassa: ”Wayne sanoi, että hänen tarkoituksenaan oli ylistää amerikkalaisia sotilaita hienoimpina taistelevina miehinä 'selvittämättä, miksi olemme siellä tai pitäisikö heidän olla siellä'. Hänen 'pakkomielteensä' elokuvan tekemiseen perustui ylpeyteen erityisjoukoista. Hän oli päättänyt osoittaa, 'mitä upeaa työtä tämä vielä vähän tunnettu asehaara tekee'.”

Levy toteaa myös Waynen myöntäneen, että sota ei yleensäkään ole suosittua, mutta siellä palvelevat sotilaat kohtaavat kuitenkin taistelun riskit ja vaarat. Heidän on oltava valmiit uhraamaan itsensä henkilökohtaisesta tahdostaan tai kannastaan riippumatta. Levy lainaa Wayneä: ”Mikä sota oli koskaan suosittu, Herran tähden? Nuo miehet eivät halua olla Vietnamissa sen enempää kuin kukaan muukaan. Kun menet sinne, tulet olemaan äärioloissa.”[7]

San Francisco Examinerin kriitikko, Stanley Eichelbaum, taas teki elokuvaa tarkastellessaan seuraavanlaisia huomioita: "Nyt on John Wayne – siunatkoon – saanut minut vakuuttuneeksi. Hänhän on jopa isänmaallisempi kuin luuleekaan. Tähdittämänsä ja eilen ensi-iltansa saanut Vihreät baretit naittaa noin vain kyyhkyt ja haukat yhteen. On turhaa ryhtyä väittelemään, etteikö tässä ole kiistatta ensimmäinen Vietnam-elokuva, josta ei voi syntyä polemiikkia. Yksikään, joka tämän katsoo, ei löydä ainuttakaan syytä olla eriävää mieltä siitä, etteikö tässä ole valheellisin ja naurettavin sota(-elo)kuva vuosiin."[8]

Elokuvan suhde Vietnamin sotaan

muokkaa

Kimmo Ahosen mukaan elokuvien ja dokumenttien kuva, että ”kaikki vastustivat Vietnamin sotaa”, oli väärä. Elokuva puhutteli amerikkalaisten ”hiljaista enemmistöä”, jonka tuella Richard Nixon otti murskavoiton vuoden 1972 vaaleissa. Elokuvan toisena päähenkilönä on kriittisesti sotaan suhtautuva toimittaja Beckworth. Lehdistötilaisuudessa kersantti Muldoon rinnastaa Yhdysvaltojen tukeman Etelä-Vietnamin taistelua demokratiansa säilyttämiseksi Yhdysvaltain vapaussotaan. Kersantti McGee perustelee sotaa kuvaamalla Pohjois-Vietnamin kommunistihyökkääjien toimintaa (Etelä-Vietnamissa):[5]

Jos sama tapahtuisi täällä Yhdysvalloissa, jokaisen kaupungin pormestari murhattaisiin, jokaista opettajaa kidutettaisiin ennen tappamista, jokainen professori, josta olette koskaan kuulletkaan, jokainen senaattori, jokainen kongressiedustaja kidutettaisiin kuoliaaksi perheineen ja sama määrä siepattaisiin.[5]

Ahosen mukaan elokuva vaikeni siitä, että Etelä-Vietnamin hallinto oli korruptoitunut ja kommunistienkin kesken oli ristiriitoja.[5]

Tunnustukset

muokkaa

American Film Institute on antanut elokuvalle seuraavan tunnustuksen:

Elokuvan yhteys Suomeen - Lauri Törni

muokkaa

John Waynen esittämä Mike Kirby perustuu löyhästi Mooren Vihreät baretit -romaanin päähenkilöön, Sven Kornieen, jonka esikuvana oli ollut suomalaissyntyinen sotilas Lauri Törni, joka taas tunnettiin tässä vaiheessa Yhdysvaltain armeijan 5th Special Forces Groupin kapteeni Larry A. Thornena. Thorne on monien arvostama sotasankari, joka katosi Vietnamin sodassa salaisessa tiedusteluoperaatiossa.[10]

Vietnamin sodassa vuonna 1964 Vietkongin joukot valtasivat amerikkalaisten tuliasemat ja ryhtyivät tulittamaan näitä näiden omilla konekivääreillä. Törni oli tiennyt tämän väistämättömäksi ja salaa miinoittanut asemat. Laukaisemalla miinat hän tuhosi viholliset muttei aseita, ja pian niillä taas tulitettiin vihollisia ja taistelu voitettiin. Samantapainen juoni löytyy myös elokuvasta.[11]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Moore, Robin Introduction to 1999 edition The Green Berets The Green Berets: The Amazing Story of the U.S. Army's Elite Special Forces Unit 2007 Skyhorse Publishing Inc.
  2. a b Roger, Ebert: The Green Berets 26.6.1968. RogerEbert.com. (englanniksi)
  3. Obiturary: Richard S. “Cactus” Pryor dies at age of 88. Westlake Picayune. 31.8.2011. Arkistoitu 9.10.2011. Viitattu 21.4.2022. (englanniksi)
  4. Wayne's 'Green Berets' Is A Big Money-Maker newspapers.com. 6.1.1969. (englanniksi)
  5. a b c d Ahonen, Kimmo: Hollywoodin Vietnamin sota (s. 435-452) Ilmestyskirja: Vietnamin sodan kulttuurihistoriaa. 2016. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Arkistoitu 23.9.2020.
  6. Terry, Clifford: A Complex War in Simple Terms Chicago Tribune. 27.6.1968. (englanniksi)
  7. Levy, Emanuel: Green Berets (1968): Vietnam War as Seen by John Wayne as Director and Star 29.1.2006. Emanuellevy.com. (englanniksi)
  8. Eichelbaum, Stanley: "All Can Agree on Wayne's War Film". San Francisco Examiner, s.31, 27.06.1968.
  9. AFI's 100 Years...100 Movie Quotes Nominees (pdf) Arkistoitu 24.7.2016. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)
  10. Törnistä jälleen elokuva? MTV3 Uutiset. 22.12.2001.
  11. Halonen, Antti: Amerikkalaislehti nosti kanteensa suomalaisen sotasankarin - Lauri Törni leikkasi SS-tatuointinsa kädestään irti veitsellä Iltasanomat. 11.6.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa