Videolaki
Videolaki (SDK 697/1987[1]) oli Suomessa vuosina 1988–2000 voimassa ollut laki, jolla kiellettiin kokonaan K18-elokuvien levitys videokasetteina.[2][3] Laki koski ainoastaan elokuvia videokaseteilla: elokuvien tarkastusta yleisesti koski oma 1960-luvulla säädetty lakinsa, johon videolaki ei vaikuttanut. Samoin tietokone- ja videopeleihin laki ei vaikuttanut.[4]
| Videolaki | |
|---|---|
| Oikea nimi | Laki video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta |
| Säädöskokoelmassa | 697/1987 |
| Annettu | 24. heinäkuuta 1987[1] |
| Voimassa | 1.1.1988–31.12.2000 |
| Muutokset | |
|
|
|
Laista keskusteltiin runsaasti koko 1980-luvun ajan. Erityinen merkitys oli Ajankohtaisen kakkosen ohjelmalla 18. joulukuuta 1980, jossa keskusteltiin väkivaltaelokuvien vaikutuksesta lapsiin. Ohjelman myötä etenkin kulttuuriministeri Kalevi Kivistö ja kansanedustajat Ole Norrback ja Christoffer Taxell rupesivat ajamaan uutta videolakia.[3]
Lain oli aluksi tarkoitus olla tasa-arvoinen video- ja teatterielokuville, mutta lopulta laki päätyi kieltämään K18-videoelokuvat kokonaan, vaikka niitä sai esittää esimerkiksi televisiossa. Tuolloin lakivaliokunnan jäsenenä ollut Sirpa Pietikäinen perusteli lakia myöhemmin sillä, ettei televisiokanavia ollut lain säätämisajankohtana kovin montaa ja siten laki oli toimiva suojelemaan lapsia erityisesti väkivaltaelokuvilta. Lakiehdotus sai laajaa kannatusta eduskunnassa ja se hyväksyttiin kesäkuussa 1987.[3] Presidentti Mauno Koivisto vahvisti lain heinäkuussa 1987 ja se astui voimaan vuoden 1988 alusta.[1] Lakia kannattivat eduskunnassa Kristillinen liitto sekä kaikki vasemmistolaiset SDP:n Arja Alhoa lukuun ottamatta, RKP:n ryhmä äänesti enimmäkseen lakia vastaan ja kokoomuksen ryhmä hajosi selvästi asian suhteen. Keskustassa viisi edustajaa äänesti vastaan (mm. Johannes Virolainen), joista monet perustelivat asiaa lain valvonnan vaikeudella. Vihreiden kaksi edustajaa vastustivat lakia.lähde?
Sensuroinnin teki Suomen valtion laitos Valtion elokuvatarkastamo, jonka kommenttien mukaan levitysyhtiöt leikkasivat tai muokkasivat elokuvia. Yksi tarkastetuimpia elokuvia oli Henry Lee Lucas – sarjamurhaaja, jonka tarkastamo katsoi viidesti vuosina 1992–1998 ennen kuin elokuva saavutti K16-ikärajoituksen.[3][5]
Lakia myös kritisoitiin jo ennen sen säätämistä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vuodelta 1993 kirjoitettiin, kuinka laki oli "lapsellisen holhoava ja todellisuudelle vieras" jo syntyessään. Sen sanottiin olevan käytännössä voimaton esimerkiksi postimyyntiä ja satelliittitelevisiota kohtaan.[6]
Suhtautuminen lakia kohtaan muuttui yhteiskunnassa 1990-luvun edetessä. Muun muassa Valtion elokuvatarkastamon johtoon vuonna 1996 nimitetty Antti Alanen kannatti lain poistamista: hänen nimityksensä myötä lain tulkintaa muutettiin pornovideoihin liittyen jo loppuvuodesta 1996. Viimeistään internetin suosion kasvaessa elokuvien ennakkotarkastusten arvon nähtiin laajalti kadonneen. Vanhan videolain syrjäyttänyt kuvaohjelmalaki astui voimaan 1. tammikuuta 2001.[3]
Valtion elokuvatarkastamo lakkautettiin 2010-luvun alkupuolella sen toiminnan tultua tarpeettomaksi. Nykyään elokuvien ikärajaluokittelusta vastaavat koulutetut ulkopuoliset tekijät valtiollisen instituution sijaan.[7]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Laki video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta 697/1987 Finlex. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Lindfors, Jukka: Video kiistojen kohteena Yle Elävä Arkisto. 07.12.2009. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ a b c d e Lehtinen, Lauri: VHS. Suomen Kuvalehti, 16.10.2020, nro 42, s. 38-46. Artikkelin verkkoversio (maksullinen).
- ↑ Neuvonen, Riku: Valtiollinen elokuvatarkastus Tiellä Sananvapauteen – Sananvapauteen.fi. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Henry: Portrait of a Serial Killer Elonet. . Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Pääkirjoitus: Vanhanaikainen videolaki Helsingin Sanomat. 8.7.1993. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Jutila, Niko: Mielipide: Nykyaika teki ikärajaluokittelun tarpeettomaksi Elokuvauutiset.fi. 04.01.2020. Viitattu 4.12.2020.