Avaa päävalikko

Verokilpailu on maiden välistä lainsäädäntökilpailua, jossa maa houkuttelee veroja alentamalla liikkuvia tuotannontekijöitä alueelleen. Maa houkuttelee edullisella verosäännöksellä matalaa verotusta etsiviä yrityksiä ja muita henkilöitä asettumaan maahan tai hidastamaan tai estämään näiden maastapakoa. Verokilpailussa on kyse kilpailutilanteesta, jossa yritykset ja muut henkilöt vertaavat maiden tarjoamia veroprosentteja toisiinsa ja valitsevat niistä edullisia. Verokilpailu koskee erityisesti pääomatulo- ja yritysveroja. Kansainvälinen verokilpailu luo muutospaineita maiden verojärjestelmiin.[1]

Verokilpailu johtuu pääomien liikkuvuudesta.[2] Pääomien liikkuvuus on osa uusliberalismin mukaista dogmaa.[3][4]

Sisällysluettelo

Rajoitukset itsenäiseen verotuksesta päättämiseenMuokkaa

Kansainvälinen verokilpailu heikentää maan poliitikoiden itsenäistä päätösvaltaa verotuksesta päätettäessä, sillä yritykset ja muut henkilöt saattavat veronkorotuksen seurauksena reagoida ryhtymällä maastapakoon. Kansainvälisen verokilpailun olosuhteissa poliitikot pelkäävät verojen korottamisen seurauksia. Maalle syntyy myös painetta alentaa veroprosentteja pärjätäkseen kilpailutilanteessa. Verokilpailu voi tulla myös odottamattomasti: esimerkiksi taantumassa maiden välinen verokilpailu voi nousta ongelmaksi, kun jokin maa yllättäen alentaa veroprosenttia ja maalle syntyy painetta vastata siihen.[5]

Verokilpailu EU-maiden välilläMuokkaa

Euroopan unionissa pääomien vapaa liikkuvuus on perussopimukseen kirjattu vapaus.[6]

PääomatuloveroMuokkaa

Euroopan unionin maiden välinen verokilpailu on koskenut lähinnä pääomatulojen verotusta. Kansainvälisen verokilpailun vuoksi Pohjoismaat ovat luopuneet pääomatulojen verotuksen progressiosta 1990-luvulla. Böckermanin ja Kianderin mukaan kansainvälisen verokilpailun vuoksi verorasitus kohdistuu enemmän suhteellisen liikkumattomiin tuotannontekijöihin: työpanokseen ja maapohjaan.[7]

YritysveroMuokkaa

Euroopan unionissa ei ole yhteistä yritysveroprosenttia, vaan maat voivat säätää toisistaan poikkeavia yritysveroprosentteja. Verokilpailu on helpointa pienille maille, sillä jo muutaman suuren yrityksen sijoittumisella pieneen maahan on suuri merkitys sille[8].

Euroopan unionissa verokilpailua käynyt pieni maa on Irlanti. Irlannin 12,5 prosentin yritysvero astui voimaan vuonna 2003.[9] 8. maaliskuuta 2018 Euroopan komissio avasi keskustelun EU-maiden välisestä verokilpailusta. Komissio pyysi seitsemää EU-jäsenmaata lopettamaan aggressiivisen verosuunnittelun. Kyseiset maat olivat Belgia, Kypros, Unkari, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Alankomaat.[10] Unkarilla on EU-maiden matalin yritysveroprosentti: 9 prosenttia.[11]

Verokilpailu ja hyvinvointivaltioMuokkaa

Pääartikkeli: Hyvinvointivaltio

Böckermanin ja Kianderin mukaan kansainvälinen verokilpailu kaventaa mahdollisuuksia rahoittaa laajoja hyvinvointipalveluita.[7] Sixten Korkmanin mukaan pelkona on ollut, että tuotannontekijöiden liikkuvuus johtaa verokilpailuun, jossa ollaan kohti pohjatasoa kulkevassa kierteessä (”race to the bottom”) ja joudutaan tekemään hyvinvointimenojen leikkauksia.[12]

Verokilpailun aiheuttamaan paineeseen maa voi vastata kiristämällä ansiotuloverotusta, sillä työvoima ei ole yhtä liikkuvaa. Kun ansiotuloverotuksen kiristäminen ei ole poliittisesti tai taloudellisesti ongelmatonta, maa voi vastata purkamalla sosiaalisia turvaverkkoja. Globalisaatio ja verokilpailu aiheuttavat budjettikriisejä maille jotka tarjoavat sosiaaliturvaa. Globalisaatio ja sosiaaliturva voidaan yhteensovittaa rajoittamalla verokilpailua.[2]

Verotuksen harmonisointi ratkaisuna verokilpailuunMuokkaa

Verokilpailua vastustavat kannattavat verotuksen harmonisointia eri maiden välillä.[13] Yritysveroprosenttien harmonisointia vastustavat Unkari ja Irlanti.[11] Vaihtoehtona on vähimmäistason asettaminen yhteisöverolle[14].

Pääomatulojen ennakonpidätys ratkaisuna verokilpailuunMuokkaa

Verokilpailua vastaan voi taistella pääomatulojen ennakonpidätyksellä. Yhdysvallat on poistanut pääomatulojen ennakonpidätyksen vuonna 1984 ja yksikään pääomaa tuova maa ei ole ottanut sitä käyttöön, sillä pelkona on ollut että se ajaa liikkuvan pääoman pois maasta.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa