Veera Ollikainen

Veera Ollikainen (ven. Вера Михайловна Оллыкайнен, Vera Mihailovna Ollikainen; 22. joulukuuta 1919 Vuolejärvi – 10. tammikuuta 2009 Helsinki) oli inkeriläissyntyinen kielentutkija ja sanakirjojen tekijä.

Ollikainen kävi alakoulun Vuolejärvellä ja yläkoulun Hiipinässä. Hän opiskeli venäjää Karjalan pedagogisessa instituutissa vuodesta 1938 ja siirtyi Petroskoin yliopiston suomalais-ugrilaiselle osastolle vuonna 1941.

Toinen maailmansota kesketytti opinnot, ja Ollikainen työskenteli vuoteen 1944 saakka Krasnojarskiin evakuoidulla Onegan traktoritehtaalla. Hän suoritti yliopiston loppuun Syktyvkarissa ja palasi Petroskoihin, jossa hän sai paikan Totuus-lehdestä.

Ollikainen suoritti jatko-opintoja vuodesta 1952 ja puolusti kandidaatinväitöskirjaansa vuonna 1956. Vuosina 1956–1988 hän työskenteli Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan filiaalin kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa. Ollikainen osallistui vuonna 1963 ilmestyneen venäläis-suomalaisen sanakirjan laatimiseen ja toimitti vuonna 1975 julkaistua Igor Vahrosin ja Antti Scherbakoffin suomalais-venäläistä sanakirjaa. Martti Kuusisen, Ollikaisen ja Julia Syrjäläisen laatima uusi venäläis-suomalainen suursanakirja ilmestyi vuonna 1997. Ollikainen on laatinut myös kotiseutunsa Pohjois-Inkerin murresanakirjan.

Ollikainen muutti vuonna 2007 tyttärensä kanssa Suomeen.

Teoksia

• Russko-finski slovar / Venäläis-suomalainen sanakirja. Moskva: Gosudarstvennoje izdatelstvo inostrannyh i natsionalnyh slovarei, 1963. = Venäläis-suomalainen suursanakirja. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1972.
• Venäjä-suomi-suursanakirja. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1997. = Novyi bolšoi russko-finski slovar / Uusi venäläis-suomalainen suursanakirja. Moskva: Russki jazyk, 1999.
• Slovar severno-ingermanlandskih govorov finskogo jazyka / Pohjois-Inkerin murresanakirja. Helsinki, Petroskoi: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian instituutti, 2003.