Vappu Säilynoja

suomalainen poliitikko

Vappu Johanna Säilynoja (22. marraskuuta 1926 Ylivieska28. huhtikuuta 2016 Muhos[1]) oli suomalainen poliitikko. Säilynoja oli kansanedustaja Oulun läänin vaalipiiristä vuosina 1979–1991. Hän edusti Suomen Kansan Demokraattista Liittoa ja Vasemmistoliittoa.[2]

Säilynoja kuului Sievin kunnanvaltuustoon 1960–1970 ja -hallitukseen 1969–1970 sekä Oulun kaupunginvaltuustoon 1972–1984. Säilynoja toimi SKDL:n liittovaltuuston varapuheenjohtajana 1979–1985 ja puheenjohtajana 1985–1989.[2] Hän lukeutui SKDL:n sosialisteihin.[3] Eduskunnassa Säilynoja kuului maa- ja metsätalous-, talous- ja toiseen lakivaliokuntaan. Hän oli toisen lakivaliokunnan puheenjohtaja 1983–1990.[2]

Säilynoja työskenteli vuodesta 1953 lähtien terveydenhoitoalalla terveyssisarena, kätilönä, vanhainkodin vt. johtajana, Oulun kaupungin toimistoterveyssisarena, Oulun sairaanhoitajaopiston opettajana, Oulun kaupungin terveyskeskuksen ylihoitajana ja Oulun läänin terveydenhuollon tarkastajana. Säilynoja kuului Oulun yliopistollisen keskussairaalan hallitukseen ja liittovaltuustoon 1975–1996 sekä Sairaalaliiton vastaaviin elimiin.[2]

Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Säilynoja valittiin Kalevi Kivistöä kannattaneen Liike 88:n valitsijamieheksi 5 851 äänellä.[4]

Säilynoja julkaisi vuonna 2002 muistelmateoksen Minun puumerkkini. Kaunokirjallisen teoksen Siunatut sokerisakset hän julkaisi vuonna 2010. Teos voitti Päätalo-instituutin Möllärimestari 2012 -omakustannekilpailussa ensimmäisen palkinnon novelli- ja kertomuskokoelmien sarjassa.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Juhana Säilynoja, Saana Säilynoja: Kansanterveyden ja kansanvallan vaalija (Muistokirjoitus) Kansan Tahto. 19.5.2016. Viitattu 28.5.2016.
  2. a b c d Vappu Säilynoja Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Kyösti Karvonen: Disarray in SKDL parliament group reflects CP problems (Helsingin Sanomat 13.4.1985) teoksessa JPRS West Europe Report 25 May 1985 (Foreign broadcast information service), s. 12.
  4. Presidentin vaalit 1988. Suomen virallinen tilasto (Tilastokeskus 1988), s. 115.
  5. Mölläripalkitut, Päätalo-instituutti

Aiheesta muuallaMuokkaa