SKDL:n Sosialistit
SKDL:n Sosialistit oli vuosina 1982–1990 toiminut Suomen Kansan Demokraattisessa Liitossa toimineiden sosialistien yhteistyöjärjestö. Yhdistys fuusioitui Vasemmistoliittoon puolueen perustamisen yhteydessä.
SKDL perustettiin kommunistien ja sosialistien yhteiseksi järjestöksi 1944. Vuosina 1946–1955 monet sosialisteista toimivat Sosialistisessa Yhtenäisyyspuolueessa, joka oli SKDL:n yhteisöjäsen. SYP erosi SKDL:stä, jolloin SKDL:ään jääneet sosialistit jatkoivat ilman erillistä järjestöä. Sosialistit olivat kuitenkin edelleen näkyvästi mukana SKDL:n johdossa ja eduskuntaryhmässä. Joulukuussa 1970 muodostettiin Sosialistien yhteistyötoimikunta, joka oli löyhä liittouma ilman omaa järjestörakennetta. Syyskuussa 1971 toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Ele Alenius. Toimikuntaan kuuluivat muun muassa SKDL:n liittoneuvoston ja -hallituksen jäsenet, jotka eivät kuuluneet SKP:hen. Toimikunta kokoontui seuraavina vuosina harvakseltaan, kunnes se järjestäytyi uudelleen 1976 ja työvaliokunta alkoi pitää kokouksia säännöllisesti. Vuonna 1979 muodostettiin SKDL:n sosialistien valtuuskunta, jonka alaisena toimi SKDL:n sosialistien toimikunta. Samalla alettiin julkaista Vapaa Sana -tiedotetta, jonka tilaajat katsottiin valtuuskunnan jäseniksi.[1]
Toukokuussa 1982 SKDL:n sosialistit päättivät muodostaa uuden keskusjärjestön. SKDL:n Sosialistit (DFFF:s Socialister) perustettiin joulukuussa kokouksessa, johon otti osaa edustajia kolmesta alueyhdistyksestä. Ensimmäinen edustajakokous pidettiin 21.–22. toukokuuta 1983. Valtuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Alenius ja varapuheenjohtajaksi Lauha Männistö sekä toimikunnan puheenjohtajaksi Hilkka Aalto ja varapuheenjohtajaksi Kalevi Suomela. Toinen edustajakokous pidettiin helmikuussa 1985. 1980-luvun puolivälissä SKDL:n Sosialisteihin kuului yhteensä 12 alueyhdistystä ja noin 500 jäsentä. Jäsenistöön kuului siten vain pieni osa niistä liiton jäsenistä, jotka eivät kuuluneet SKP:hen.[2]
SKDL:n ja SKP:n yhdistämistä alettiin suunnitella 1980-luvun lopussa ja SKDL:n sosialistit kannattivat uuden puolueen perustamista. Maaliskuussa 1990 pidetyssä ylimääräisessä edustajakokouksessa keskusjärjestö päätti lopettaa toimintansa ja sulautua Vasemmistoliittoon. Osa sosialistien yhdistyksistä jatkoi toimintaansa Vasemmistoliiton perusjärjestöinä. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin huhtikuun perustavassa kokouksessa valtuuskuntaan aiemmin kuulunut Claes Andersson.[3]
Lähteet muokkaa
- Antti Sauli: Kohti punavihreää maailmaa. SKDL:n sosialistit ja heidän ideologinen profiilinsa 1980-luvulla (pro gradu, Helsingin yliopisto 2018)