Valtiomonopolistinen kapitalismi

Valtiomonopolistinen kapitalismi (Suomessa myös vamokap) on marxilaisuuteen kuuluva käsite, jonka mukaan kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä siirtyy ennen tuhoutumistaan vaiheeseen, jossa valtio ottaa merkittävän roolin monopolikapitalismin talousjärjestelmän ylläpidossa muutenkin kuin kurikoneistona.

Käsite

Käsite ”valtiomonopolistinen kapitalismi” esiintyi alkujaan ohimennen Vladimir Leninin vuonna 1917 julkaisemassa teoksessa Valtio ja vallankumous. Toisen maailmansodan jälkeen valtiomonopolistisen kapitalismin teoriaa kehitteli varsinkin Neuvostoliitossa vaikuttanut unkarilaissyntyinen taloustieteilijä Eugen Varga. Käsitteestä tuli 1960- ja 1970-luvuilla osa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen virallista ideologiaa.

Historia

Marxilaisuudessa pidetään äärivasemmistolaisena virheenä ajatusta, että mihinkään kompromisseihin ei tule suostua koska ne voivat viedä tasapainotteluun työväenluokan ja porvariston välillä ja siten hidastaa vallankumousta. Toisaalta oikeistolaista, reformistista suuntausta pidetään virheenä, koska se vie työväenluokan ajatukset pois päämäärästä eli sosialistisen vallankumouksen kautta saavutettavasta työväenvallasta. Leninin teos Kaksi taktiikkaa ottaa näihin kysymyksiin kantaa.

Ensimmäinen maailmansota teki valtiosta merkittävän vaikuttajan talouselämässä. Tällä oli tarkoituksena alistaa kaikki käytettävissä olevat resurssit sodankäyntiin. Valtiovalta hoiti esimerkiksi säännöstelyä, joka johtui kulutustarvikkeiden puutteesta. Valtion rooli lisääntyi huomattavasti Yhdysvaltain talouselämässä, kun Roosevelt käynnisti New Deal -politiikan, jonka tarkoitus oli pelastaa Yhdysvallat vuoden 1929 suuren laman aiheuttamalta iskulta. Saksassa samoihin aikoihin valtiovallan ja suurpääoman liittoutuma sai ennennäkemättömät mittasuhteet. Tästä käytettiin jopa nimitystä kansallissosialismi, jolla ei ollut mitään tekemistä sosialismin idean kanssa: Sehän säilytti suurteollisuuden yksityisomistuksessa. Erityisesti taloustieteilijä John Maynard Keynes piti välttämättömänä valtion osallistumista talouselämään vastoin talousliberalismin oppeja.

Poikkeuksesta säännöksi valtion rooli talouselämässä tuli 1900-luvulla ajanjaksona, jolloin Neuvostoliitto ja niin sanottu sosialistinen maailmanjärjestys kilpaili kapitalistisen maailman kanssa, jolloin marxilaiset katsoivat länsimaissa kapitalististen monopolien kasvaneen yhteen valtiokoneiston kanssa. Stalinin näkemyksen mukaan valtiokoneisto jopa alistettiin kapitalististen monopolien alaiseksi. Stalinin näkemystä on kritisoitu demokratian ja työväenliikkeen aliarvioimisesta. On tosin otettava huomioon, että Neuvostoliiton alkuajat olivat NEP-kauden jälkeen aivan muuta kuin talouden kehittämistä. Neuvostoliiton oli valmistauduttava sotaan, joka sitä uhkasi sisällissodan jälkeen ulkovaltojen taholta. Monien yllätykseksi Saksa ehti yksin hyökätä ensin, kun Ribbentrop-sopimuksen tarkoituksena oli Neuvostoliiton kannalta saada aseteollisuus Uralin taakse Hitlerin ja muiden länsivaltojen ulottumattomiin.

Myöhemmät marxilaiset tutkijat ovat olleet Leninin kanssa samaa mieltä siitä, että vallankumouksellisenkin työväenliikkeen on järkevää myöntyä etenkin syvällisiin reformeihin esimerkiksi tulonjakopolitiikan, verotuksen ja sosiaalipolitiikan alalla, mutta ei tule pelkästään tyytyä niihin aatteellisesti.

Suomalainen tutkimushanke

Suomessa nuoret taistolaiset tutkijat perustivat 1970-luvulla Vamokap-tutkimusprojektin, jonka oli tarkoitus analysoida suomalaista kapitalismia valtiomonopolistisen kapitalismin teorian viitekehyksessä. Tutkimushankkeen lopputuloksena julkaistiin vuonna 1979 kirja Suomalainen kapitalismi.

Katso myös

• Valtiokapitalismi

Lähteet

• Eino Nevalainen ja Matti Antero Peltonen: ”Valtiomonopolistinen kapitalismi”, Marxilainen kansantaloustiede, s. 475–477. Helsinki: Kansankulttuuri, 1966.