Valtio ja vallankumous

Valtio ja vallankumous (ven. Государство и революция, Gosudarstvo i revoljutsija) eli Marxismin oppi valtiosta ja proletariaatin tehtävät vallankumouksessa on yksi vallankumousjohtaja Vladimir Iljitš Leninin pääteoksia. Hän kirjoitti teosta piileskellessään Venäjän viranomaisia Jalkalan kylässä Kivennavan maalaiskunnassa elokuussa 1917[1] ja viimeisteli sen veturinkuljettaja Arthur Blomqvistin luona Helsingissä. Suomalainen kommunistijohtaja O. W. Kuusinen ylisti sittemmin Leninin teosta hyvin merkittäväksi ja selkeyttäväksi.

Valtio ja vallankumous -teoksen ranskalainen painos vuodelta 1970.

Valtio ja vallankumous esittelee Leninin idean ja bolševikkien pyrkimykset. Karl Marxin kirjoituksia tulkiten porvarillinen valtio voi vaihtua proletaariseksi valtioksi ainoastaan väkivaltaisen vallankumouksen kautta, väkivaltainen vallankumous on kiertämätön.[2] Sosialismi, tuotantovälineiden ottaminen valtion haltuun, on vasta kommunistisen yhteiskunnan ensimmäinen, alempi vaihe. Siirtymäkaudella sosialismista kommunismiin tarvitaan proletariaatin diktatuuria, jossa enemmistö joutuu lannistamaan vähemmistön eli sorrettu kukistaa sortajansa. Pyrkimyksenä on mahdollisimman laaja demokratia, mutta se on vain eräs välimuoto ja valtiomuoto. "Demokratia ei kuitenkaan ole minkään raja, jota ei tulisi ylittää, demokratian sisältö koskee yhdenvertaisuutta luokkien hävittämisen mielessä"[3]. Itse asiassa parlamentarismi on hävitettävä Marxin kirjoitusten mukaisesti.[4] Kommunismi kuitenkin tähtää ”pidemmälle” eli koko valtion hävittämiseen.

Näkemys kansantalouden järjestämisestä

muokkaa

Lenin kirjoitti kansantalouden järjestämisperiaatteista seuraavasti:

Lähin päämäärämme on järjestää koko kansantalous postin tapaan, siten, etteivät teknikot, työnjohtajat ja kirjanpitäjät, samoin kuin kaikki toimenhaltijat, saisi enempää kuin "työläisen palkan" aseistetun proletariaatin valvonnan ja johdon alaisena. Sellainen valtio ja sellaisella taloudellisella pohjalla on meille välttämätön. Se on tulos parlamentarismin hävittämisestä ja edustuslaitosten säilyttämisestä, se pelastaa työtätekevät luokat näiden laitosten porvarillisesta prostituoinnista.[5]

Sosialismi ja kommunismi

muokkaa
Pääartikkelit: Sosialismi ja Kommunismi

Sosialismissa kukin yhteiskunnan jäsen saa yhteiskunnalta yhtä paljon kuin on sille antanut. Tämä yhdenvertaisuus näyttää jo tasa-arvolta, mutta on itse asiassa vielä epäoikeudenmukaisuutta, koska ihmiset ovat erilaisia: toinen on heikko ja tekee vähemmän työtä, toinen on voimakkaampi ja tekee enemmän ja saa silti saman verran, toisella on perhe, toisella ei, ja niin edelleen – ja silti kaikki saavat saman.

Kommunistisen yhteiskunnan korkeammassa vaiheessa valtio(koneisto) kuoleentuu. Valtion sijaan on kommuuni, yhteisö, jossa saattaa olla vielä jäljellä joitakin valtiokoneistolle ominaisia piirteitä, kuitenkin ilman porvareita, sortoa tai luokkavastakohtia. Kommunismin voi tiivistää sanoihin: "Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan[3]." Vapaus on valtion vastakohta.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 17. LOVE KIRJAT, 1982.
  2. Lenin 1946, s. 19
  3. a b Lenin 1946, s. 91
  4. Lenin 1946, s. 41
  5. Lenin 1946, s. 46
  6. V. I. Lenin: Valtio ja vallankumous. Kustannusliike Edistys, 1975.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Lenin, V. I.: Valtio ja Vallankumous. Marxilaisuuden oppi valtiosta ja proletariaatin tehtävät vallankumouksessa. Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1946 (alkuteos 1918).

Aiheesta muualla

muokkaa