Valotikku (tai hohtotikku, hehkutikku) on läpinäkyvä muoviputki, joka sisältää kemiallisia nesteitä toisistaan erotettuina. Ulkoinen putki sisältää osan kemiallisesta sekoituksesta. Loput sekoituksesta sisällään pitävä sisempi putki on tehty lasista tai muusta hauraasta materiaalista. Jos valotikkua taitetaan, sisempi putki hajoaa ja kemikaalit sekoittuvat. Tästä seuraa reaktio, joka tuottaa valoa, muttei välttämättä lämpöä. Tätä ilmiötä kutsutaan kemiluminesenssiksi.

1. Hohtotikun ulkokuori on läpinäkyvä muoviputki.
2. Sisempi lasiputki sisältää vetyperoksidia.
3. Ulkokuoren sisällä oleva seos on difenyylioksalaattia ja hohtavaa väriainetta.
4. Putken taittaminen rikkoo lasiputken.
5. Seokset yhdistyvät ja hohtotikku alkaa loistaa.

Kemiallinen reaktio muokkaa

Hohtotikun muovisen ulkokuoren sisällä on difenyylioksalaattia sekä jotakin sopivaa, hohtavaa (fluoresoivaa) väriainetta, joka määrää hohtavan tikun valon värin. Varsinaisesta seoksesta erillään, lasiputken sisällä, on taas vetyperoksidia. Ulomman putken taivuttaminen rikkoo ohuen lasiputken, ja nesteet pääsevät sekoittumaan. Aineiden sekoittuminen aiheuttaa kemiallisen reaktion eli kemiluminenssin, joka tuottaa hohtavaa valoa. Reaktio virittää väriaineen atomien elektronit viritystiloille, joiden purkautuminen synnyttää värivalon.[1] Putkea on hyvä ravistaa taittamisen jälkeen, jotta kemikaalit sekoittuvat kunnolla.

Käyttö muokkaa

Valotikut ovat vedenpitävä, edullisia, eivätkä ne tarvitse paristoja. Ne myös kestävät hyvin painetta, joten niitä voidaan käyttää myös veden alla. Valotikuilla on useita käyttötarkoituksia. Niitä käytetään valonlähteenä tai merkkivaloina asevoimissa, telttailussa ja retkeilyssä, sukelluksessa tai vaikka autossa hätävalona. Hohtotikkuja voidaan käyttää myös viihdykkeinä juhlissa ja konserteissa. Viihdekäytössä hohtotikut ovat usein ohuempia ja niitä voi liittää päistään yhteen. Näin juhlija saa hohtavan ”korun” esimerkiksi ranteen tai kaulan ympärille. Pimeässä hohtotikkuja voi käyttää poi-tanssissa välineinä samaan tapaan kuin tulta: nuoran päihin voi kiinnittää valotikut ja pyörittää niitä tanssiessa (glowsticking, glowringing), jolloin muodostuu näyttäviä kuvioita, tai yhtä lailla pyörittää valotikkuja ilman nuoraa.

Valmistajat voivat tuottaa valotikkuja, jotka säteilevät vain lyhyen ajan tai säteilevät himmeämmin paljon pidemmän ajan säätämällä kemikaalien väkevyyttä. Kemikaalien sekoittaminen väkevimmällä sekoitussuhteella (yleensä vain laboratorio-olosuhteissa) aiheuttaa kiivaan reaktion, joka tuottaa muutaman sekunnin ajan voimakasta valoa.

Turvallisuus muokkaa

Kemiallisen reaktion seurauksena tikun sisälle syntyy sivutuotteena fenolia. Jos tikku rikkoutuu, ei sen sisällä olevaa seosta tulisi päästä iholle ja sitä tulee välttää vahingossa nielemästä. Tikusta vuotanut seos saattaa aiheuttaa ihoärsytystä tai turvotusta, pahimmillaan seos voi saada aikaan pahoinvointia.

Kuvia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Tehdään tikusta asiaa!. (Tiede) Miten se toimii, 2017, 1. vsk, nro 3/2017, s. 49. Vaasa: Viipalemediat Oy.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valotikku.