Valtion Kivääritehdas
Valtion Kivääritehdas (VKT) oli vuonna 1926 Jyväskylän Tourulaan perustettu jalkaväen aseita valmistanut tehdas. Sen rakennukset rakennettiin 1926–1927.[1]
Tehtaan perustamisesta päätettiin vuonna 1925, ja sitä varten ostettiin Kankaan paperitehtaalta maata. Tehtaan lopulliset piirustukset laati Urho Åberg uusklassismin hengessä. Kolmikerroksinen tiilirakennus näytti massiiviselta aukeassa peltomaisemassa. Tehtaan koneet hankittiin pääosin Yhdysvalloista. Suunnittelussa otettiin huomioon sarjatyön vaatimukset, joten koneet piti sijoittaa lähelle toisiaan. Myös tarkkuustyön vaatima valaistus oli tärkeää. Tehtaan korkea piippu kuului voimalaitosrakennukseen. Kellarikerroksessa sijaitsi koeammuntarata.[2]
Ensimmäinen sarjatuote oli Lahti-Saloranta M/26 -pikakivääri. Sota-aika tehtaan toimintaa hajautettiin Seppälänkankaan varikon alueella ja SOK:n Vaajakosken tehtaille. Sodan jatkuessa toimintaa oli myös Kanavuoren ja Jyskänvuoren sisään louhituissa tunneleissa, joista palattiin Tourulaan vasta 1945.[2]
Sodan jälkeen tuotantoa piti rauhanomaistaa ja tehtaan nimi muutettiin Tourulan tehtaaksi. Aluksi siellä ryhdyttiin valmistamaan rautakauppatavaraa, kuten saranoita ja suorakulmia, lisäksi jatkettiin kilpailupienoiskiväärien valmistamista. Tehdas valmisti myös sotakorvaustuotteina Neuvostoliittoon puu- ja paperiteollisuuden tarvitsemia koneita.[2] Sotakorvausten maksamiseksi ja sotateollisuudessa työssä olevien vähentämiseksi rauhansopimuksen vaatimusten mukaisesti Valtion Kivääritehdas muutettiin vuonna 1946 Valtion metallitehtaat -nimisen yhtiön konepajaksi. 1950 Valtion metallitehtaat muuttuivat Valmetiksi ja Valtion Kivääritehtaan tilat Valmet Tourulan tehdas -nimiseksi konepajaksi, joka aseitten valmistuksen lisäksi alkoi vuodesta 1951 valmistaa myös traktoreita [1], joista tuli tehtaan päätuote.[2] Traktorivalmistus siirtyi Suolahteen[3] vuonna 1969. Traktorit tunnettiin aluksi pikku Valmetteina (Valmet 20). Valmet valmisti Tourulan tehtaalla 1950-luvulla metallisia eräkeittimiä.
Tehdas valmisti sodan jälkeen muun muassa metsästys- ja urheiluaseita. Päällekkäispiippuinen haulikko oli aluksi nimeltään Leijona ja myöhemmin Valmet. Tehtaan toiminta loppui 1990-luvun lopulla. Traktoritehdas toimii nykyisin Suolahdessa, ja haulikkojen valmistus on myyty Italiaan. Rynnäkkökivääreitä ei enää valmisteta Suomessa suurten ulkomaisten hankintojen vuoksi.
Jykes Kiinteistöt osti tehtaan vuonna 1999, ja se remontoitiin yrityskäyttöön. Suojellun rakennuskompleksin omistaa Sponda, joka osti sen vuonna 2008 Jykes Kiinteistöt Oy:ltä.[3] Kivääritehtaan teollisuusmiljöö on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö.[2]
Tehtaan pinta-ala on 16 500 neliötä. Sen edessä on Pehr Evind Svinhufvudin vuonna 1934 istuttama "Ukko-Pekan kuusi". Alueella on myös viisi Museoviraston suojelemaa funkkistyylistä tehtaan työntekijöiden asuintaloa, jotka on kunnostettu vuokra-asunnoiksi. Alueen asemakaavan on suunnitellut arkkitehti Kaj Liljeblad. Viereiselle, Tourujokeen rajoittuvalle alueelle on rakenteilla yrityspuisto, johon tulee noin 3 000 työpaikkaa[3]
Kivääritehtaan johtajana toimi vuosina 1926–1927 ja 1929–1941 Kosti Veltheim, joka välivuosina oli Lapuan patruunatehtaan johtaja.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Teppo Vihola: Keski-Suomi - metsien maakunta (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopiston historian laitos. Viitattu 3.1.2013.
- ↑ a b c d e Valtion kivääritehdas Haloo, minä täällä!. Jyväskylän kaupunki. Arkistoitu 7.11.2016. Viitattu 15.12.2009.
- ↑ a b c Juutilainen, Eija: Arkkitehtien oma lempilapsi. Keskisuomalainen Asuntoextra, 12.9.2009, s. 6.
- ↑ Kuka kukin oli Wikiaineistossa
Kirjallisuutta muokkaa
- Mänttäri, Jarkko & Hyytinen, Timo & Niskanen, Hannu: Kivääritehtaan tarina. Jyväskylä: Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5478-02-5.
- Hyytinen, Timo: VKT ja Valmet -kiväärit. Arma Fennica Oy, 2015. ISBN 978-952-5687-35-4.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valtion Kivääritehdas Wikimedia Commonsissa
