Valkoisuusnormi

Valkoisuusnormi viittaa Suomen oikeusministeriön ”Olen antirasisti” -kampanjan mukaan näkymättömiin sosiaalisiin hierarkioihin ja valtasuhteisiin, jossa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään hyväksyttynä ja suositeltavana elämäntapana. Tämän ajattelun yleisyys vallitsevana normina tulee esiin, kun siitä poiketaan. Käsite ei ensisijaisesti viittaa ihonväriin.

Länsimainen sivilisaatio Samuel P. Huntingtonin teoksen Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys pohjalta.

Suvi Keskinen, Lena Näre ja Salla Tuori kirjoittavat, että valkoisuusnormi suojaa niitä, jotka kuuluvat sen piiriin, koska he eivät joudu jatkuvasti kyseenalaistuksi ja selittämään elämäntapojaan ja valintojaan. Rodullistetut valtasuhteet jäävät siksi valkoisuutta edustavilta jopa havaitsematta, sillä ne on helpompi huomata, jos itse poikkeaa vallitsevista normeista. Kirjoittajat katsovat, että vasta kriittinen analyysi valkoisesta länsimaalaisuudesta mahdollistaa normin murtamisen ja avautumisen rodullisesti toisiksi asetettujen kertomuksille, todellisuuskuville ja kritiikille.

Haitallisuus

Valkoisuusnormin huonot puolet liittyvät ulossulkemiseen. Sen sijaan, että henkilö kuuluisi joukkoon, hänestä tulee ulkopuolinen joko suoranaisesti syrjivien sääntöjen tai arkielämän hienovaraisempien ilmiöiden, kuten vierastamisen johdosta tai henkilön oman, erilaisuutta koskevan subjektiivisen kokemuksen pohjalta. Jos henkilö ei jaa länsimaisen kulttuurin käsityksiä esimerkiksi tasa-arvosta, hänen näkemyksiään ei hyväksytä ja niitä kyseenalaistetaan. Ulkopuolisuutta lisää 'tyypillisestä' suomalaisesta ulkonäöstä poikkeaminen ja epätavallinen pukeutuminen. Valkoisuusnormista poikkeaviin henkilöihin kohdistuneet ennakkoluulot ja vierauden pelko ovat oikeusministeriön sanaston mukaan rasismia, joka ylläpitää eriarvoisuutta ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Michaela Moua katsoo, että "valkonormatiivisuudesta poikkeaminen vaikuttaa siihen, miten tulee koulussa nähdyksi ja kohdelluksi." Moua toteaa, että "Koulutuksen rakenteissa tapahtuvaan rodullistavaan ohjaukseen on päästävä kiinni ja korjattava, sillä se johtaa elämänpolkujen ja yhteiskunnallisen aseman eriytymiseen."

Valkoisuuden ihanne ja suomalaisuus

Keskinen, Näre ja Tuori katsovat, että ajatus suomalaisuudesta kytkeytyy valkoiseen länsimaalaisuuteen, joka esiintyy normatiivisena vaatimuksena kansakunnan jäseneksi pääsemiselle. Sen, joka haluaa tulla osaksi (todellisuudessa kuviteltua) suomalaisuutta, tulee esimerkiksi omaksua tietynlainen käsitys sukupuolten välisistä suhteista, tasa-arvosta ja seksuaalisesta vapaudesta.

Minna Seikkulan ja Pauline Hortelanon mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa rasismi tuottaa etuoikeutetun aseman valkoisille suomalaisille. Suomalaiseksi tunnistaminen edellyttää valkoisuuden ihanteeseen kuuluvia kulttuurisia ja fyysisiä merkkejä, kuten vaaleaa ihoa tai sitä ettei pukeudu turbaaniin tai (islamilaiseen) huiviin. Myös suomalaista yliopistoa on arvosteltu liiasta valkoisuudesta.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2022 tutkimuksen mukaan 65 prosenttia suomalaisista arvioi valkoihoiset etuoikeutetussa asemassa olevaksi väestöryhmäksi.

Valkoisuuden reflektointi

Valkoisuuden reflektoinnilla tarkoitetaan sitä, että valkoihoinen ihminen opettelee tunnistamaan omia tiedostamattomia rasistisia ajatusmallejaan. Reflektointi tuo pintaan myös ahdistusta, syyllisyyttä, häpeää ja surua. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala koulutti tammikuussa 2022 yhteensä 4 000 varhaiskasvatuksen ja koulujen työntekijää tunnistamaan rasismia ja puuttumaan siihen. Valkoisuus on esimerkiksi päiväkodeissa näkynyt niin, että jossain on voinut olla vain vaaleaihoisia leluja sekä kirjoja, joissa vaaleaihoiset lapset ovat aktiivisia toimijoita.

Katso myös

• Kriittinen rotuteoria