Vaasan kesä

vaasalainen festivaali

Vaasan Kesä (ruots. Vasa sommar), alun perin Itämeren Kesä, vuodesta 1985 Vaasa Festival[1], oli Vaasassa vuodesta 1968 ainakin 1990-luvun alkuun saakka[2] järjestetty vuosittainen kesäfestivaali, joka kuului Finland Festivals -ketjuun. Kesäkuun puoleenväliin ajoittunut tapahtuma oli aluksi Jyväskylän kesän tapaan ohjelmistoltaan yhteiskunnallisia seminaareja, kulttuurikeskusteluja ja -esitelmiä painottava, mutta keskittyi 1970-luvun alkupuolella lastenkulttuuriin ja muuttui vuoden 1982 paikkeilla kansainväliseksi nukketeatterifestivaaliksi.[3][4][5]

Itämeren kesä -tapahtuma syntyi Vaasan kulttuurilautakunnan aloitteesta kesällä 1968, jolloin tapahtuman pääsisältöä olivat tuolloin muodikkaat paneelikeskustelut ja kantaa ottavat teatteriesitykset. Tapahtuman toisena järjestäjänä oli Ylioppilasteatteri. Syksyllä 1970 perustettiin Vaasan Viikko -niminen järjestö festivaalin järjestäjäksi. Siinä oli mukana viitisenkymmentä paikallista kulttuurijärjestöä.[3]

Ensimmäisillä festivaaleilla 1968 ohjelmassa oli muun muassa teinien teatteriseminaari, televisiokirjailijaseminaari, oopperaohjaajakurssi sekä paneelikeskustelu aiheesta ”Valtion ja teatterilaitoksen suhde sekä teatterin uudistumisen keinot”. Keskustelijoina nähtiin Ritva Arvelo, Arvo Salo, Kalle Holmberg ja Jouko Tyyri.[6][7]

Vuonna 1969 Vaasan Kesä tutki kolmatta maailmaa eli kehittyviä maita ja lastenkulttuuria. Tricont-seminaarissa pyrittiin osoittamaan termi imperialismi tieteelliseksi käsitteeksi[8]. Festivaalin yhteydessä järjestettiin Yleisradion Radioteatterin kuunnelmaseminaari[9] sekä tiettävästi Suomen ensimmäinen radioitu rockyhtyeiden kilpailu. Yksikään palkituista yhtyeistä (Kopet, Silvery, Porkkanas, Raimons, Upsound ja Incense) ei noussut maineeseen, mutta niiden riveissä esiintyivät muiden muassa Pave Maijanen, Remu Aaltonen ja Cisse Häkkinen.[10] Samana vuonna festivaalin ohjelmistoon kuuluivat kolmipäiväiset lastenkulttuuripäivät.[11]

Kesällä 1970 festivaaleilla kuunneltiin esitelmäsarjaa aikamme maailmankatsomuksista, luennoijina muiden muassa brittiläinen Alfred J. Ayer, länsisaksalainen Wilhelm Weischebel, ranskalainen Bernard Besret ja tanskalainen Leif Holbaek-Hansen. Festivaaleilla järjestettiin myös kasvatus- ja mielenterveysaiheiset seminaarit ja nähtiin luonnonsuojeluvuoden 1970 merkeissä Vaasan suomenkielisen teatterin näyttelijöiden Saastemessu sekä Vietnam-aiheinen näyttely.[12]

Vuonna 1972 Vaasan Kesän teemoja olivat informatiivinen taide ja eri puolueiden taidepoliittiset ohjelmat, joita sivuavia keskustelutilaisuuksia pidettiin Vaasan eri museoissa. Vaasan taidehallissa oli esillä leningradilaisten taiteilijoiden töitä, ja ”informatiivista musiikkia” työpaikoilla kiersivät esittämässä Agit Prop, KOM-teatterilaiset ja Berliner Ensemblen edustajat. Edellisten vuosien tapaan ohjelmistoon kuului myös Työväen- ja kisällilaulujen konsertti sekä nuorisomusiikin suurkatselmus.[13]

Vaasan Kesä ei pienen budjettinsa, epävarman rahoituksensa ja korkealentoisen ohjelmistonsa takia oikein löytänyt yleisöään siitäkään huolimatta, että valtaosa tapahtumista oli yleisölle ilmaisia. Esimerkiksi vuonna 1972 festivaalin avajaisiin Vaasan kaupungintalolle saapui vain kaksi kaupunkilaista.[14] Festivaalia järjestänyt Vaasan Viikko ry päätti tuolloin alkaa suunnata tapahtumaa tulevina vuosina yhä enemmän lapsille ja lastenkulttuuria käsitteleväksi.[15]

Vuonna 1975 festivaaliohjelmistoa viihteellistettiin, jotta kaupunkilaiset olisivat löytäneet sen paremmin. Teemoja olivat meri, lapsi ja musiikki. Lapsille järjestettiin luovan toiminnan leiri ja valokuvausleiri. Seminaariaiheena oli musiikkiterapia.[16]

Kesäkuussa 1979 Vaasan Kesä teki yleisöennätyksensä, kun tuhannet ihmiset halusivat nähdä festivaaleilla vierailevan Unicef-lähettilään, filmitähti-koomikko Danny Kayen. Kesän 1980 festivaaleilla lapsille esitettiin Marie-Luise De Geer Bergenstråhlen ruotsalaiselokuva Lapsilta kielletty (Barnförbjudet, 1979), mutta se oli Suomessa kielletty alle 8-vuotiailta vaikka Ruotsissa se oli lapsille sallittu. Lapsille esiintyi myös Jussi Raittinen ja nuorille Pekka Pohjola Group. [17]

Muutos nukketeatterifestivaaliksi muokkaa

Vuodesta 1982 aina 1990-luvun alkuun asti Vaasassa järjestettiin kansainvälistä nukketeatterifestivaalia, aluksi kolmena vuonna nimellä Vaasan Kesä ja vuodesta 1985 nimellä Vaasa Festival[1]. Kristiina Hurmerinnan vuonna 1976 perustama nukketeatteri Peukalopotti oli päävastuussa järjestämisestä. Festivaali toi alkuvuosina kaupunkiin alan huippuja eri puolilta maailmaa, mutta pian senkin ongelmana olivat pienet budjetit ja sen myötä niukka ohjelmatarjonta festivaalin viikon mittaiseen kestoon nähden.[18][19]

Vuodesta 2015 Vaasassa on jälleen järjestetty Pikku Aasi -nimistä kansainvälistä nukketeatterifestivaalia, ei enää kesäisin vaan lokakuussa.[20] Vaasa Festival -nimi otettiin uudelleen käyttöön vuonna 2016 Hietalahden jalkapallostadionilla järjestetyn elokuisen musiikkitapahtuman nimenä. Pääesiintyjiä silloin olivat Tom Jones ja Carola Häggkvist[21] ja seuraavana kesänä saksalainen Scooter-yhtye.

Lähteet muokkaa

  1. a b Vaasan kesästä Vaasa Festival. Helsingin Sanomat, 27.11.1984, s. 15.
  2. Vaasan kesä = Vasa sommar : 16.-19.6.-77 Fennica-tietokanta. Viitattu 20.10.2017. [vanhentunut linkki]
  3. a b Vaasan Kesä epäonnistui. Pois ketjujuhlista?. Helsingin Sanomat, 16.6.1975, s. 18.
  4. Kaija ja Markku Valkonen, 1994. Päivittäneet Kai Amberla ja Minna Salonranta, 2013: 15. Finland Festivalsin syntysanat lausutaan Finland Festivals. Arkistoitu 21.10.2017. Viitattu 20.10.2017.
  5. Siikala, Kirsikka: Vaasan kesä: Lilliputtien ja jättiläisten juhla. Helsingin Sanomat, 11.6.1983, s. 21.
  6. Korppi-Tommola, Riikka: Teatterin ja tanssin moninainen – Ritva Arvelo ja modernin tanssin sukupolvet Ennen ja nyt. Historian tietosanomat. 26.12.2011. Viitattu 21.10.2017.
  7. Itämeren Kesä alkaa Vaasassa. Helsingin Sanomat, 24.6.1968, s. 10.
  8. Tapiola, Ulpu: Imperialismi tieteellinen käsite – ei haukkumasana. Helsingin Sanomat, 19.6.1969, s. 17.
  9. Vaasan Kesä 1969 avataan lauantaina. Helsingin Sanomat, 14.6.1969, s. 11.
  10. Lindfors, Jukka: Pop-SM 1969 oli Suomen rocktoivojen katselmus Yle Elävä arkisto. 23.12.2010. Viitattu 20.10.2017.
  11. Anttila, Anna & Rensujeff, Kaija: ”Lastenkulttuuri valtion taidehallinnossa”, Taiteen taskurahat. Lastenkulttuurin käsite, linjaukset ja edistäminen, s. 47. Taiteen keskustoimikunta, 2009. ISBN 978-952-5253-73-3. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Wegelius, Marjaleena: Vaasan veri aneemista kulttuurikesän valossa. Helsingin Sanomat, 17.6.1970.
  13. Finland Festivals: Kulttuurikesässä kahden viikon tauko. Helsingin Sanomat, 4.2.1972, s. 20.
  14. Kaija ja Markku Valkonen, 1994. Päivittäneet Kai Amberla ja Minna Salonranta, 2013: 16. Kulttuurikesä riehahtaa Finland Festivals. Arkistoitu 21.10.2017. Viitattu 20.10.2017.
  15. Lapsikulttuurin teema iski maaperään. ”Vaasan kesä vihdoin löytänyt oman linjansa”. Helsingin Sanomat, 17.6.1974, s. 19.
  16. Vaasan Kesä. Teemana meri, lapsi ja musiikki. Helsingin Sanomat, 25.5.1975, s. 25.
  17. Vaasan Kesällä verkkainen alku. Helsingin Sanomat, 10.6.1980, s. 15.
  18. Tadeuzs Kantor kesällä Vaasaan. Helsingin Sanomat, 20.4.1988, s. 20.
  19. Moring, Kirsikka: Nukketeatterifestivaali kituu entisen näyttönsä varjona. Helsingin Sanomat, 5.6.1987, s. 19.
  20. Festivaalit ja tapahtumat 2017. Suomen Unima ry. Viitattu 22.11.2017.
  21. Tom Jones ja Carola Häggkvist kesällä Vaasaan Pohjalainen. 17.2.2016. Viitattu 23.11.2017.