Vaalea-amerikanhorsma

putkilokasvilaji

Vaalea-amerikanhorsma (Epilobium ciliatum) on horsmakasvien heimoon ja horsmien sukuun kuuluva kasvilaji, joka on nimensä mukaisesti kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Vaalea-amerikanhorsma
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Epilobium
Laji: ciliatum
Kaksiosainen nimi

Epilobium ciliatum
Raf.

Katso myös

  Vaalea-amerikanhorsma Wikispeciesissä
  Vaalea-amerikanhorsma Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Vaalea-amerikanhorsma on 30–100 senttimetrin korkuiseksi kasvava monivuotinen ruoho, jonka tyvellä on paksulehtinen talvehtimisruusuke ja edellisen vuoden lehtiruusukkeen jäännökset. Punertava ja särmikäs varsi on yläosasta karvainen, alaosasta kalju. Kasvin lyhytruotiset, puikeat ja sahalaitaiset lehdet sijaitsevat ruusukkeena varren tyvellä tai vastakkain pitkin vartta.

Vaalea-amerikanhorsman heinä-elokuussa ilmestyvä kukinto on harsu terttu; yksittäisen kukan 3–4 millimetrin pituinen teriö on säteittäinen. Kukassa on neljä valkoista tai vaaleanpunertavaa, lovikärkistä terälehteä ja saman verran verholehtiä. Heteitä on kahdeksan, yhdislehtisiä emejä yksi. Sikiäin on kehänalainen. Kukasta kypsyvä hedelmä on putkimainen, nelilokeroinen kota, jonka pituus on 5–8 senttimetriä. Siemenet ovat lenninhaivenellisia.

Levinneisyys muokkaa

Suomessa vaalea-amerikanhorsma on luokiteltu vieraslajiksi. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikasta, mistä se on levinnyt ihmisen mukana Eurooppaan. Suomeen laji on kulkeutunut ilmeisesti Ruotsista; ensimmäinen havainto tehtiin Lohjalla vuonna 1915. Nykyisin Suomessa kasvaa noin 20 horsmalajia; näistä viisi on vakiintuneita tulokaslajeja, lähinnä Pohjois-Amerikasta. Muita Suomessa kasvavia tulokashorsmia ovat muun muassa rusoamerikanhorsma (Epilobium adenocaulon) ja lännenhorsma (Epilobium glandulosum). Vaalea-amerikanhorsma ei ole levinnyt yhtä nopeasti kuin rusoamerikanhorsma, sillä se tarvitsee kosteampaa elinympäristöä, eikä kykene yhtä tehokkaasti kilpailemaan luonnonvaraisten kasvien kanssa.

Elinympäristö muokkaa

Vaalea-amerikanhorsma kasvaa puutarhoissa, pihoilla, kukkapenkeissä, rannoilla, ojissa, tienvarsilla, hakkuualueilla ja joutomailla, aina asutuksen lähettyvillä.

Luokittelu muokkaa

Joidenkin teorioiden mukaan toisiaan muistuttavat vaalea-amerikanhorsma ja rusoamerikanhorsma olisivat saman lajin eri alalajeja. Lajit erottaa toisistaan kuitenkin muun muassa kukan väristä (rusoamerikanhorsmalla tummempi); vaalea-amerikanhorsma on myös rusoamerikanhorsmaa pienikokoisempi. Pystyhaarainen vaalea-amerikanhorsma on muutenkin ulkonäöltään selvästi erilainen kuin viuhkamaisesti haarova rusoamerikanhorsma; kukkimattomina lajit voi silti olla vaikea erottaa toisistaan.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Maiz-Tome, L.: Epilobium ciliatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa