Väinö Salmela (25. syyskuuta 1915 Sortavala14. tammikuuta 2004 Espoo) oli suomalainen kenraalimajuri.[1]

Salmela pääsi ylioppilaaksi 1936 Sortavalan lyseosta. Hän valmistui Kadettikoulusta 1939 ja kävi Sotakorkeakoulun sodan jälkeen 1950 (ye-upseeri 1951). Talvisodassa hän toimi JR 34:ssa komppanianpäällikkönä 1939-1940 Kollaan rintamalla. Välirauhan aikana hän oli komppanianpäällikkönä 9. prikaatissa, josta jatkosodan alettua tuli JR 9 Salmelan jatkaessa komppanian päällikkönä 1942 asti. Vuosina 1942-1944 hän toimi esikuntatehtävissä, mm. 1943-1944 15. prikaatin esikunnan toimistopäällikkönä. Vuoden 1944 aikana hän toimi myös pataljoonankomentajana. Rauhan tultua hän palasi komppanianpäälliköksi JR 3:een vuosiksi 1945-1949. Toimistotehtäviä hän hoiti 1950-1951 Kajaanin sotilaspiirissä ja 1951-1952 pääesikunnassa sekä 1952-1955 Helsingin sotilaspiirissä. 1955-1958 Salmela opetti taktiikkaa Taistelukoulussa. Pataljoonankomentajana Pohjan prikaatissa hän oli 1958-1959, minkä jälkeen hän toimi toimistopäällikkönä pääesikunnassa 1959-1963. Porin prikaatia Salmela komensi 1963-1966. Etelä-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä hän toimi 1967-1970 ja uransa päätteeksi pääesikunnan komentopäällikkönä 1970-1975. Eläkkeelle jäätyään hän toimi vielä 10 vuoden ajan sydäntutkimussäätiön asiamiehenä.[1]

Ylennykset: Vänrikki 1937, luutnantti 1940, kapteeni 1941, majuri 1951, everstiluutnantti 1957, eversti 1963, kenraalimajuri 1970.[2]

Lähteet muokkaa