Väinö Lassila (teollisuusjohtaja)
Väinö Ilmari Lassila (17. toukokuuta 1925 Alatornio – 4. elokuuta 2003 Pori) oli suomalainen teollisuusjohtaja, koulutukseltaan diplomi-insinööri. Hän oli Rauma-Repola Oy:n konepajateollisuuden palveluksessa vuodesta 1952 toimien vuodesta 1973 varatoimitusjohtajana.[1] [2]
| Väinö Lassila | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. toukokuuta 1925 Alatornio |
| Kuollut | 4. elokuuta 2003 (78 vuotta) Pori |
| Muut tiedot | |
| Yritys | Rauma-Repola |
| Asema | varatoimitusjohtaja |
| Järjestöjäsenyydet | Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja (1975-1983) |
| Tutkinnot | Teknillinen korkeakoulu (1951) |
Väinö Lassila valmistui sotien jälkeen ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta keväällä 1946.[3] Sen jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun. Lassila työskenteli valmistuttuaan vuonna 1951 Teknillisestä korkeakoulusta ensimmäisen vuoden 1951-1951 Kuopiossa Saastamoisen Faneri Oy:n suunnittelijana. Sen jälkeen hän siirtyi Rauma-Repolan Rauman konepajalle, jossa hänestä tuli yksikön tehtaanjohtaja 1950-luvun lopulla yrityksen sellukoneosaston siirtyessä Poriin.
Vuodesta 1970 lähtien Lassila toimi yrityksen konepajaryhmän johtajana raportoiden silloisille pääjohtajille ensin Paavo Honkajuurelle ja hänen jälkeensä Jouko Serelle. Alun perin ydinvoimalatekniikkaa rakentamaan perustettu Porin Mäntyluodon telakasta tuli maailman suurin öljynporauslauttojen rakentaja. Konepajaryhmä alkoi valmistaa vuodesta 1972 lähtien öljynporauslauttoja, josta muodostuikin 10 vuodeksi yritykselle näkyvä vientiin pohjautuva toimiala aluksi Pohjanmeren öljylöytöjen ja myöhemmin idänkauppaan liittyen Kaspianmeren öljylöytöjen käyttöönotossa.[4] Lassilasta tuli tässä yhteydessä Rauma-Repolan öljylauttaliiketoiminnan näkyvä hahmo.[5] [2] Hänen lisäkseen näkyvä toimija 1970-luvulla ja 1980-luvulla oli Tauno Matomäki, silloinen Mäntyluodon telakan johtaja.
Väinö Lassila toimi työuransa ohessa urheilun luottamustehtävissä. Vuosina 1956-1959 hän toimi Rauman Lukon puheenjohtajana ja vuosina 1975-1983 Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajana.[6] Jääkiekkoliiton puheenjohtajakauteen sijoittui Helsingissä vuonna 1982 järjestetyt MM-kisat, joissa Lassila toimi järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.[7]
Lassila eläköityi Rauma-Repolan palveluksesta vuoden 1983 lopulla. Tullessaan Rauma-Repolan konepajaryhmään vuonna 1952 työntekijöitä oli 940, ja Lassilan jäädessä eläkkeelle työntekijöitä oli yli kymmenen tuhatta.[8] Siihen asti hänen johtamansa konepajaryhmä jakautui hänen eläköitymisensä yhteydessä niin, että Mäntyluodon, Kalajoen, Porin, Loviisan konepajat muodostivat meriteknisen yksikön johtajanaan Tauno Matomäki.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Muistot: Väinö Lassila. Helsingin Sanomat, 4.8.2003. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2022.
- ↑ a b Lassila, Väinö Ilmari (sivu 497) Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1978 /. 1978. Projekt Runeberg. Viitattu 11.3.2022.
- ↑ Tornion yhteislyseo/Suensaaren lukio - Historiaa ja matrikkeli 1884-1984, s. 242. Tornion yhteislyseon/Suensaaren lukion senioreiden yhdistys, 1984.
- ↑ Manninen, Carolus: Jättitilauksista kuolinkamppailuun – Porin telakka oli Suomen kruununjalokivi Yle Uutiset. 12.2.2017. Viitattu 11.3.2022.
- ↑ Antti Blåfield-V.K. Hietanen: Öljynporauslauttojen menekkivaikeudet koettelevat - Yksi lauttatilaus veisi jäämerelle. Helsingin Sanomat, 27.9.1977, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2022.
- ↑ Harry Lindblad sai seuraajan - Väinö Lassila uusi kiekkopomo. Helsingin Sanomat, 13.6.1975, s. 28. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2022.
- ↑ Suomi haluaa kiekkokisansa huhtikuun loppupuolelle. Helsingin Sanomat, 4.6.1980, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2022.
- ↑ Antti Tuuri: Tauno Matomäki - Suvipäivänä syntynyt, s. 143. Helsinki: Otava Oy, 2005.
- ↑ Väinö Lassila jää eläkkeelle Rauma-Repolasta. Helsingin Sanomat, 5.3.1983, s. 35. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2022.