Uutassola
Uutassola[1] (ven. Удосолово, Udosolovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängöllä 12 kilometriä Kattilan taajamasta itään. Kylässä on 51 asukasta (vuonna 2010)[2].
| Uutassola Удосолово, Udosolovo |
|
|---|---|
 Arkkienkeli Mikaelin kirkon rauniot. |
|
  Uutassola |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Kattila |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 51 |
Kaprion ujestin Kargalin pogostaan kuulunut Uutassolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Jo tuolloin siellä oli arkkienkeli Mikaelille omistettu kirkko. Vuonna 1729 rakennettu puukirkko korvattiin vuonna 1807 kivikirkolla, joka uudistettiin vuonna 1859. Uutassolan kirkko oli vailla käyttöä vuodesta 1937. Se suljettiin virallisesti vuonna 1940, mutta avattiin uudelleen saksalaismiehityksen aikana vuonna 1942. Kirkko toimi vuoteen 1965 saakka, minkä jälkeen sitä käytettiin sovhoosin varastona, kulttuuritalona ja elokuvasalina. Nykyään kirkko on pahasti raunioitunut.[3]
Uutassolan ja sen lähikylien asukkaat olivat kansallisuudeltaan venäläisiä[4]. Seurakuntaan kuuluivat Uutassolan lisäksi Närätövä (ven. Narjadovo), Perlessilä (Perelesje), Unatitsa, Varpola (Arbolovo), Velkotta ja Voronkino, joissa vuonna 1883 oli lähes 1 300 asukasta[5]. Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka runoilija Aleksandr Blokin sukulaisille kuuluneen Velkotan kartanon maaorjia. Myöhemmin he kuuluivat Ratsinan volostin Uutassolan kyläkuntaan.[6] Vuonna 1899 kylässä oli 59 taloutta ja 276 asukasta[7]. Neuvostoaikana Uutassola toimi kyläneuvoston keskuspaikkana, kunnes se 1970-luvulla liitettiin Kattilan kyläneuvostoon[8].
Lähteet muokkaa
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 261. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 20.1.2016.
- ↑ Demina, V. V.: Nasledije. Hramy Jamburgskoi zemli. Krajevedtšeski bibliografitšeski spravotšnik, s. 45–46. Kingisepp: , 2013. Teoksen verkkoversio.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 101. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Istoriko-statistitšeskije svedenija o Sankt-Peterburgskoi jeparhii, vypusk 10, s. 395. Sankt-Peterburg: Sankt-Peterburgskoje jeparhialnoje istoriko-statistitšeski komitet, 1885.
- ↑ Sprosi u krajeveda (kysymys 695) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 20.1.2016.
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 322–324. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2016).
- ↑ Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija ”Kotelskoje selskoje poselenije” Kingiseppskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Tom II: Materialy po obosnovaniju generalnogo plana. Tšast 1, s. 12. Sankt-Peterburg: Arhitekturno-gradostroitelnoje bjuro, 2014. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)