Aleksandr Blok

Konstantin Somov, Aleksandr Blok, 1907

Aleksandr Aleksandrovitš Blok (Александр Александрович Блок, 28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1880 Pietari – 7. elokuuta 1921 Pietari) oli venäläinen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä lyyrisistä runoilijoista Venäjällä Aleksandr Puškinin jälkeen.

Blok opiskeli Pietarin yliopistossa oikeustiedettä, vieraita kieliä ja kirjallisuutta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän keskittyi runouteen. Blokin varhaistuotantoon vaikutti saksalainen filosofia, muun muassa Schopenhauerin ja Nietzschen ajatukset. Hän vietti lapsuutensa Šakmatonon maatilalla lähellä Moskovaa. Maanmiehistä häneen vaikuttivat eniten uskonnollisen mystikon Vladimir Solovjovin ja myös Fjodor Tjuttševin ja Afanasi Fetin teokset.

Blokin aikaisempi runousMuokkaa

Blok meni vuonna 1903 naimisiin Lymbov Mendelejevan kanssa. Blokin varhaisista töistä voidaan mainita runokokoelmat vuonna 1903 julkaistu Fabrika, 1904 julkaistu runokokoelma Стихи о Прекрасной Даме (Runoja ihanasta naisesta), joka kertoo romanttisesta rakkaudesta, sekä Venäjästä, jolle Blok on kuvitellut mystisen historiallisen tehtävän, Neznakomska (Tuntematon nainen) vuodelta 1906, The City 1904–08. Blok muutti Pietariin vuonna 1905. Hän tutustui Pietarin kulttuurielämään Vjatšeslav Ivanovin "Tornissa". Blok oli perustamassa Venäjän symbolistiliikettä. Venäjän runouden kausi hopea-aika on liitetty Blokiin sekä muihin venäläisrunoilijoihin, kuten Anna Ahmatovaan, Marina Tsvetajevaan, Boris Pasternakiin ja Vladimir Nabokoviin.

Blokin myöhempi runousMuokkaa

Ajatus Venäjän suuresta tehtävästä jatkui myöhemmin Blokin vallankumouslyriikassa, jossa Blok yhdisti sosialismiin kristillistä mystiikkaa ja saksalaisen idealistisen filosofian käsityksiä taiteen kumouksellisuudesta. Blok keskittyi poliittisiin teemoihin teoksissaan Voznezdije (1910–21), Rodina (1907–16) ja Skify (1918). Vallankumouslyriikkaa edustaa parhaiten vuonna 1918 ilmestynyt runoelma Двенадцать (Kaksitoista), joka kertoo kahdentoista punakaartilaisen taivalluksesta lumimyrskyssä. Myöhemmin Blok muutti käsitystään vallankumouksen ihanuudesta. Blok työskenteli valistusasioiden kansankomissariaatissa eli kulttuuriministeriössä. Hän työskenteli myös Vsemirnaja Litaratura -kustantamon (Maailmankirjallisuus) toimitusneuvostossa ja laati laajan luettelon kaikkien aikojen ja kansojen mestariteoksista, jotka pitäisi kääntää uudelleen venäjäksi ja julkaista puolueen toiveiden mukaisesti proletaarisille lukijoille. Toimitusneuvoston kokouksissa Blok tapasi myös Nikolai Gumiljovin, joka alkoi työskennellä kustantamossa. Helmikuussa 1919 Tšeka pidätti Blokin. Häntä epäiltiin osallistumisesta neuvostovastaiseen vasemmistolaiseen toimintaan. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin vapautettiin Anatoli Lunatšarskin puututtua asiaan.

KuolemaMuokkaa

Kesällä 1921 Blokin terveys oli heikentynyt niin pahasti, että Lunatšarski ja Maksim Gorki pyysivät Leniniltä lupaa matkustaa Suomeen hoitoon. Leninin johdolla kokoontunut kommunistisen puolueen politbyroo kieltäytyi ensin antamasta Blokille matkustuslupaa, mutta pyörsi sittemmin päätöksensä ja myönsi matkustusluvan heinäkuussa 1921^[1]. Blok ei kuitenkaan ehtinyt matkustaa Suomeen ennen kuolemaansa. Blok kutsui kuolemaa ”ulkomaaksi, johon jokainen matkustaa ilman viranomaisilta etukäteen saatua lupaa”. Hän kuoli sydämen sisäkalvontulehdukseen ja aliravitsemukseen elokuun 7. päivänä 1921.

Blok oli myös merkittävä kääntäjä, ja hän on kääntänyt venäjäksi muun muassa Maamme-laulun.

Katso myösMuokkaa

Kulkukoiran kellari

LähteetMuokkaa

Solomon Volkov; Pietari, Eurooppalainen kulttuurikaupunki
Artizov, A. & Naumov, O. Vlast i hudožestvennaja intelligentsija: Dokumenty TSK RKP(b) – VKP(b), VCHK – OGPU – NKVD o kulturnoi politike 1917–1956 gg. Moskva: Demokratija, 1999. ISBN 5-85646-040-5.

ViitteetMuokkaa

↑ Artizov, Naumov: Vlastʹ i khudozhestvennaja intelligentsija, s. 29. .

Aiheesta muuallaMuokkaa

Voice of Russia (suomeksi)

[1] Artizov, Naumov: Vlastʹ i khudozhestvennaja intelligentsija, s. 29. .

[1]