Aleksandr Blok
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Aleksandr Aleksandrovitš Blok (Александр Александрович Блок, 28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1880 Pietari – 7. elokuuta 1921 Pietari) oli venäläinen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä lyyrisistä runoilijoista Venäjällä Aleksandr Puškinin jälkeen.
| Aleksandr Blok | |
|---|---|
 Aleksandr Blok, 1907. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1880 |
| Kuollut | 1921 (40–41 vuotta) |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Kirjallinen suuntaus | symbolismi |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Blok opiskeli Pietarin yliopistossa oikeustiedettä, vieraita kieliä ja kirjallisuutta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän keskittyi runouteen. Blokin varhaistuotantoon vaikutti saksalainen filosofia, muun muassa Schopenhauerin ja Nietzschen ajatukset. Hän vietti lapsuutensa Šakmatonon maatilalla lähellä Moskovaa. Maanmiehistä häneen vaikuttivat eniten uskonnollisen mystikon Vladimir Solovjovin ja myös Fjodor Tjuttševin ja Afanasi Fetin teokset.
VarhaisrunousMuokkaa
Blok meni vuonna 1903 naimisiin Lymbov Mendelejevan kanssa. Blokin varhaista tuotantoa ovat runokokoelmat vuonna 1903 julkaistu Fabrika, 1904 julkaistu runokokoelma Стихи о Прекрасной Даме (Runoja ihanasta naisesta), joka kertoo romanttisesta rakkaudesta, sekä Venäjästä, jolle Blok on kuvitellut mystisen historiallisen tehtävän, Neznakomska (Tuntematon nainen) vuodelta 1906, The City 1904–08. Blok muutti Pietariin vuonna 1905. Hän tutustui Pietarin kulttuurielämään Vjatšeslav Ivanovin "Tornissa". Blok oli perustamassa Venäjän symbolistiliikettä. Venäjän runouden kausi hopea-aika on liitetty Blokiin sekä muihin venäläisrunoilijoihin, kuten Anna Ahmatovaan, Marina Tsvetajevaan, Boris Pasternakiin ja Vladimir Nabokoviin.
Myöhempi runousMuokkaa
Ajatus Venäjän suuresta tehtävästä jatkui myöhemmin Blokin vallankumouslyriikassa, jossa Blok yhdisti sosialismiin kristillistä mystiikkaa ja saksalaisen idealistisen filosofian käsityksiä taiteen kumouksellisuudesta. Blok keskittyi poliittisiin teemoihin teoksissaan Voznezdije (1910–21), Rodina (1907–16) ja Skify (1918). Vallankumouslyriikkaa edustaa parhaiten vuonna 1918 ilmestynyt runoelma Двенадцать (Kaksitoista), joka kertoo kahdentoista punakaartilaisen taivalluksesta lumimyrskyssä. Myöhemmin Blok muutti käsitystään vallankumouksen ihanuudesta. Blok työskenteli valistusasioiden kansankomissariaatissa eli kulttuuriministeriössä. Hän työskenteli myös Vsemirnaja Litaratura -kustantamon (Maailmankirjallisuus) toimitusneuvostossa ja laati laajan luettelon kaikkien aikojen ja kansojen mestariteoksista, jotka pitäisi kääntää uudelleen venäjäksi ja julkaista puolueen toiveiden mukaisesti proletaarisille lukijoille. Toimitusneuvoston kokouksissa Blok tapasi myös Nikolai Gumiljovin, joka alkoi työskennellä kustantamossa. Helmikuussa 1919 Tšeka pidätti Blokin. Häntä epäiltiin osallistumisesta neuvostovastaiseen vasemmistolaiseen toimintaan. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin vapautettiin Anatoli Lunatšarskin puututtua asiaan.
KuolemaMuokkaa
Kesällä 1921 Blokin terveys oli heikentynyt niin pahasti, että Lunatšarski ja Maksim Gorki pyysivät Leniniltä lupaa matkustaa Suomeen hoitoon. Leninin johdolla kokoontunut kommunistisen puolueen politbyroo kieltäytyi ensin antamasta Blokille matkustuslupaa, mutta pyörsi sittemmin päätöksensä ja myönsi matkustusluvan heinäkuussa 1921[1]. Blok ei kuitenkaan ehtinyt matkustaa Suomeen ennen kuolemaansa. Blok kutsui kuolemaa ”ulkomaaksi, johon jokainen matkustaa ilman viranomaisilta etukäteen saatua lupaa”. Hän kuoli sydämen sisäkalvontulehdukseen ja aliravitsemukseen elokuun 7. päivänä 1921.
Blok oli myös merkittävä kääntäjä, ja hän on kääntänyt venäjäksi muun muassa Maamme-laulun.
Suomennettuja runojaMuokkaa
Lähde[2] Antologioissa:
- 20 Neuvostoliiton runoilijaa, Petroskoi, Valtion kustannusliike 1960
- Neuvostolyriikkaa 1, Helsinki: Tammi 1975 ISBN 951-30-3400-3
- Yrjö Jyrinkoski, Runomuistelmat: ohjelmistoa 20 vuoden ajalta; toim. Tom Kalima, Espoo: Weilin + Göös 1981 ISBN 951-35-2469-8
- Yrjö Jylhä, Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Helsinki: WSOY 1934
- Venäjän runotar: valikoima venäläistä lyriikkaa, suom. V. Kiparsky & Lauri Viljanen, Helsinki: Otava 1946
Runot:
- Aavistan sinut, suom. Anna-Maija Raittila, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Hei, harmonikka, haitari!, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Hiekkarannalla, suom. Martti Larni, kokoelmissa: Elämäni runot, toim. Laila Hirvisaari, Helsinki: Otava 009 ISBN 978-951-1-23575-0 ja Venäjän runotar
- Kaksitoista: 1–12, suom. Armas Äikiä, kokoelmassa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
- Kaksitoista: 1–12, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Kaksitoista: 1–12, suom. Yrjö Jylhä, kokoelmissa: Runomuistelmat ja Runon pursi
- Kas tässä, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Ken syntyy kauhun kuuroon aikaan, suom. Anna-Maija Raittila, kokoelmissa: Kutsut minua nimeltä: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, Helsinki: Kirjapaja 1981 ISBN 951-621-300-6 ja Neuvostolyriikkaa 1
- Kirkkokuorossa lauloi tyttö, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Kylläiset, suom. Armas Äikiä, kokoelmassa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
- Pelasta minut, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Pohjoisella merellä (otteita), suom. Pentti Saaritsa, kokoelmassa: Purje: merirunoutta neljällä kielellä. Helsinki: Otava: 1980 ISBN 951-1-05866-5
- Ravintolassa, suom. Martti Larni, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Saarilla, suom. Lauri Kemiläinen, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Skyytit, suom. Yrjö Jylhä, kokoelmissa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja ja Venäjän runotar, Helsinki: WSOY 1936
- Skyytit, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Suopappi, suom. Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1980; nro 7; s. 8
- Syntiä suoltaa yötä päivää, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Taiteilija, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Tehdas, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Tuiskusää, suom. Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1980; nro 7; s. 9
- Tuntematon nainen, suom. Lauri Viljanen, kokoelmissa: Helikonin lähde: maailmanlyriikan suomennoksia, WSOY 1951 ja Venäjän runotar
- Tuntematon nainen, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Unohdin hyveet..., suom. Martti Larni, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Uusi Amerikka, suom. Lauri Viljanen, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Venäjä, suom. Armas Äikiä, kokoelmissa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa ja julkaisussa: Punalippu 1982; nro 4; s. 4
- Venäjä, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Venäjänmaa, suom.Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Viulujen äänet, suom. Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1980; nro 7; s. 9
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- Solomon Volkov; Pietari, Eurooppalainen kulttuurikaupunki
- Artizov, A. & Naumov, O. Vlast i hudožestvennaja intelligentsija: Dokumenty TSK RKP(b) – VKP(b), VCHK – OGPU – NKVD o kulturnoi politike 1917–1956 gg. Moskva: Demokratija, 1999. ISBN 5-85646-040-5.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Artizov, Naumov: Vlastʹ i khudozhestvennaja intelligentsija, s. 29. .
- ↑ Aleksandr Blok, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, päivitetty 7.1.2021, viitattu 7.1.2021
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandr Blok Wikimedia Commonsissa
- Runoilija Aleksandr Blok 125 vuotta. Voice of Russia (web Archive 2007). (suomeksi)
- Venäjän suurin runoilija kuollut nälkään, Suomen Kuvalehti, 24.09.1921, nro 39, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot