Uusstoalaisuus
Uusstoalaisuus oli myöhemmän renessanssin ajan filosofinen liike, joka pyrki herättämään antiikin ajan stoalaisen filosofian muodossa, jonka kristillinen yleisö voisi hyväksyä.[1] Tämä edellytti joidenkin stoalaisuuden oppien hylkäämistä tai muuttamista. Näihin kuuluivat ennen kaikkea fysiikkaan liittyvät ajatukset materialismista ja determinismistä.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/78/Peter_Paul_Rubens_118.jpg/250px-Peter_Paul_Rubens_118.jpg)
Uusstoalaisuuden keskeisin teos oli liikkeen alullepanijan Justus Lipsiuksen De Constantia (”Muuttumattomuudesta”) vuodelta 1584.[1] Lipsiuksen jälkeen merkittävin uusstoalainen oli Guillaume Du Vair.
Uusstoalaisia filosofeja
muokkaa- Michel de Montaigne (1533–1592)
- Pierre Charron (1541–1603)
- Justus Lipsius (1547–1606)
- Guillaume Du Vair (1556–1621)
- Francisco de Quevedo (1580–1645)
Lähteet
muokkaa- Nordin, Svante: Filosofian historia: Länsimaisen järjen seikkailut Thaleesta postmodernismiin. Alkuteos Filosofins historia. Det västerländska förnuftets äventyr från Thales till postmodernismen, 1995. Suomentanut Jukka Heiskanen. Prometheus. Oulu: Pohjoinen, 1999. ISBN 951-749-292-8.
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Sellars, John: Neostoicism The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)