Uusbarokki on huonekaluissa, taiteessa, arkkitehtuurissa ja kulttuurissa noin 1870–1900 (erityisesti 1880–1890) esiintynyt kertaustyyleihin kuuluva rakennus- ja sisustustyyli, joka ajallisesti sijoittui uusrenessanssin ja uusrokokoon väliin.

Palais Garnier (1861–1874) on uusbarokin (Beaux-Arts) arkkitehtuurin kulmakiviä.
Alferakin palatsi, Taganrog, Venäjä
Christiansborgin linna, Kööpenhamina.
Herrenchiemsee on Baijerin kuningas Ludvig II:n rakentama palatsi, jonka esikuvana oli Versailles’n palatsi Pariisin lähistöllä.
Osmanien sulttaanille kuulunut Dolmabahçen palatsi rakennettiin eurooppalaiseen uusbarokkityyliin.
Alkujaan poikakouluksi rakennettu Helsingin luonnontieteellinen museo on harvinainen esimerkki uusbarokista Suomessa.

Ranskassa ja myös Yhdysvalloissa tyylistä käytetään nimitystä beaux-arts. Nimityksen taustalla on Pariisin École Nationale Supérieure des Beaux-arts -taidekorkeakoulu, jossa useat 1800-luvun lopun arkkitehdit opiskelivat.[1] Ranskalainen määritelmä sijoittaa beaux-arts -tyylin myöhäiseksi uusklassismin ilmentymäksi.

Uusbarokki sopi näyttävänä tyylisuuntana teattereihin.[2] Helsingissä se on kuitenkin harvinainen tyyli[3].

Ominaispiirteet muokkaa

Uusbarokin ja Beaux-Arts -tyylin ominaispiirteinä voidaan pitää seuraavia päälinjoja:

  • symmetria
  • tilojen hierarkia, joitain tiloja pidettiin jalompina kuin toisia
  • enemmän tai vähemmän täydellinen aiempien tyylin hyväksikäyttö ja näiden sekoittaminen
  • arkkitehtonisten yksityiskohtien tarkkuus, joka ilmeni pieninä yksityiskohtina
  • värityksen moninaisuus, joskin vain eräissä tapauksissa
  • rakenteiden monumentaalisuus ja suurisuuntaisuus, joka oli tyypillistä julkisille rakennuksille.

Arkkitehtuuri muokkaa

Suomessa muokkaa

Pariisissa muokkaa

Yhdysvalloissa muokkaa

Muualla maailmassa muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8

Viitteet muokkaa

  1. Curl 1999, s. 64
  2. Piritta Hannula ja Marja Salonen: Kertaustyylit – kaupunkipalatsien ja huviloiden aika Rakennukset kertovat – perustietoa asukkaille. 2007. Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto. Viitattu 1.7.2019.
  3. a b Luonnontieteellisen museon historiaa Luomus.fi. Viitattu 1.7.2019.
  4. Niina Ketonen: Näsilinna ja Finlaysonin palatsi Koskesta voimaa. Viitattu 31.3.2020.
  5. Katajanokka, Hökkelikylästä kivikaupungiksi, Rauhan kappeli Helsinki kehyksissä. Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 1.7.2019.

Aiheesta muualla muokkaa