Uudenmaan prikaati
Uudenmaan prikaati (lyh. UUDPR, ruots. Nylands brigad, lyh. NYLBR) on Suomen merivoimien joukko-osasto ja samalla Suomen puolustusvoimien ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto. Se sijaitsee Tammisaaren Dragsvikissä nykyisessä Raaseporin kaupungissa.[1][2]
| Uudenmaan prikaati | |
|---|---|
 Uudenmaan prikaatin joukko-osastotunnus |
|
| Toiminnassa | 1957– |
| Valtio | Suomi |
| Puolustushaarat | merivoimat |
| Aselajit | jalkaväki, rannikkojääkärit |
| Rooli | rannikkopuolustus |
| Koko | prikaati |
| Tukikohta | Dragsvik, Raasepori |
| Värit |
 |
| Marssi | Uusmaalaisten marssi |
| Sodat ja taistelut | Siikajoen taistelu |
| Vuosipäivät |
ruotsalaisuuden päivä, 18. huhtikuuta |
| Ansiomerkit | Vapaudenristin nauhat lipputangossa |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | kommodori Mikko Laakkonen |
| Tunnettuja komentajia | Gustav Hägglund |
Uudenmaan prikaati kouluttaa varusmiehiä Vaasan rannikkojääkäripataljoonassa ja Tammisaaren rannikkopataljoonassa.[3] Varuskuntaan kuuluvat myös sotilaskoti ja varuskuntaravintola Creutz (ent. muonituskeskus), joka on Leijona Cateringin alainen.
Prikaati kuului maavoimiin vuoteen 1998 saakka. [4]
Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2023 solmitun DCA-sopimuksen perusteella Yhdysvallat saavat tarvittaessa käyttöönsä Raaseporin varuskunta-alueen ja Syndalenin harjoitusalueen.[5]
Koulutus
muokkaaUudenmaan prikaati kouluttaa merijalkaväkeä eli liikkuvia rannikkojoukkoja merivoimien sodanajan tarpeisiin sekä kansainvälisiin tehtäviin. Prikaati kouluttaa mm. rannikkojääkäreitä, kranaatinheitinmiehiä, pioneereja, sotilaspoliiseja, ajoneuvonkuljettajia, veneenkuljettajia sekä esikunta- ja viestikomppanioita. Lisäksi koulutusta annetaan moniin erikoistehtäviin, kuten tulenjohto-, viesti- ja mittaustehtäviin sekä lääkintä- ja huoltotehtäviin.[6]
Rannikkojääkärien koulutus siirtyi Upinniemessä vuosina 1960-1989 toimineesta Rannikkojääkäripataljoonasta vuonna 1990 Uudenmaan prikaatiin Dragsvikiin.
Prikaatissa koulutetaan myös valmiusrannikkojääkäreitä, jotka palvelevat prikaatin valmiusyksikössä (VYKS ATU). Joukko on erityiskoulutettu vaativiin sotilasoperaatioihin rannikolla ja saaristossa. Palvelusaika valmiusyksikössä on 347 vuorokautta tehtävästä riippumatta, ja sotilaat valitaan koulutukseen peruskoulutuskauden jälkeen erityisvaatimusten perusteella. Yksikkö on sijoitettu 1. Rannikkojääkärikomppaniaan.
Joukkoyksiköt
muokkaaOrganisaatioon kuuluvat seuraavat osat ja joukkoyksiköt[7][8]:
- Esikunta (E/UUDPR),
- Vaasan rannikkojääkäripataljoona (VaaRannJP)[9]
- 1. rannikkojääkärikomppania, kouluttaa rannikkojääkärikomppanioita, panssarintorjuntaohjusjoukkueita sekä ATU (Amphibious Task Unit)-osastoa, joka toimii osana Merivoimien valmiusyksikköä.
- 2. rannikkojääkärikomppania, kouluttaa Vaasan rannikkojääkäripataljoonan varusmiesjohtajat aliupseerikursseilla sekä sotilaspoliisijoukkueita.
- Taisteluvenekomppania kouluttaa venejoukkueita ja operoi Uudenmaan prikaatin kaikkea venekalustoa.
- Tammisaaren rannikkopataljoona (TammRannP)[10]
- Kranaatinheitinkomppania, antaa kranaatinheitin-, viesti- ja mittauskoulutusta.
- Esikunta- ja viestikomppania, antaa sotilaspoliisi-, huolto-, johtamisjärjestelmä- ja viestikoulutusta.
- Pioneerikomppania, antaa pioneerikoulutusta
- Huoltokeskus (Hkesk/UUDPR)
Prikaatiin kuului 1990-luvulla myös Raaseporin tykistörykmentti (RaaTR) ja sitä aikaisemmin kenttätykistöpatteristo. Nykyiset joukkoyksiköt eli pataljoonat olivat ennen rannikkojääkärikoulutuksen aloittamista nimeltään:
- I pataljoona (IP/UudPr)
- II pataljoona (IIP/UudPr)
Johto
muokkaaPrikaatin komentajina ovat toimineet seuraavat upseerit:
- eversti (1942) Runo Wiberg (1895–1979) 1944–1947
- eversti (1941) Joel Svante Walldén (1894–1972) 1947–1954
- eversti (1954) Gustaf Palmgren (1904–1978) 1954–1956
- eversti (1956) Eric Åkerman (1907–1978) 1956–1958
- eversti (1958) Olof Lindeman (1911–1990) 1.9.1958 – 13.11.1965
- eversti (1965) Lauri Boldt (1910–1982) 1966–1967
- eversti (1967) Ossian Wuorenheimo (1918–2015) 1967–1969
- eversti (1968) Esko Raunio (1917–1991) 1969–1973
- eversti (1973) Wilhelm Stewen (1927–2012) 24.8.1973 – 8.6.1976
- eversti (1976) Keijo Tuominen (1928–2006) 7.6.1976 – 21.1.1980
- eversti (1980) Hans Christensen (1932–2017) 21.1.1980 – 14.7.1984
- eversti (1984) Gustav Hägglund (s. 1938) 14.7.1984 – 31.5.1985
- everstiluutnantti/eversti (1987) Lars Stenström (s. 1939) komentajan sijainen 1985–1988
- eversti (1988) Olof Thodén (s. 1938) 1988–1992
- eversti (1991) Karl-Gustav Muromaa (1946–1998) 1.2.1992 – 31.3.1995
- eversti (1995) Bjarne Ahlqvist (s. 1944) 1995–1998
- kommodori (1998) Stig-Göran Grönberg (s. 1952) 1998–2001
- eversti (1999) Karl Gustav Storgårds (s. 1952) 1.12.2001 – 31.7.2005
- kommodori (2002) Henrik Nystén (s. 1955) 1.8.2005 – 31.7.2008
- kommodori (2008) Anders Gardberg (s. 1959) 1.8.2008 – 28.2.2011
- kommodori (2010) Juha Vauhkonen (s. 1962) 1.3.2011 – 31.12.2012
- kommodori (2012) Olavi Jantunen (s. 1962) 1.1.2013 – 31.12.2014
- kommodori (2014) Kjell Törner (s. 1965) 1.1.2015 – 31.7.2017
- kommodori (2017) Arvi Tavaila (s. 1964) 1.8.2017 – 31.12.2020
- kommodori (2018) Juha Kilpi (s. 1968) 1.1.2021 – 28.2.2023
- kommodori Jyri Kopare 1.3.2023 – 30.5.2025
- kommodori Mikko Laakkonen 1.6.2025 alkaen
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Uudenmaan prikaati - etusivu - Merivoimat. 1.2.2016. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Uudenmaan prikaati Merivoimat. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ merivoimat.fi/uudenmaan-prikaati/tietoa-meista Merivoimat. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Uudenmaan prikaati Historia ja perinteet. Viitattu 1.12.2024.
- ↑ Lakka, Päivi. Toivonen, Terhi. Valta, Laura: DCA-sopimus julki: Nämä 15 aluetta Suomi avaa Yhdysvaltain joukoille – puolustusministeri: ”Kriisitilanteissa voidaan ryhtyä tositoimiin” Yle Uutiset. 14.12.2023. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Uudenmaan Prikaati Puolustusvoimat. Viitattu 3.5.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Uudenmaan Prikaatin organisaatio Puolustusvoimat. Viitattu 3.5.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Jalkaväen vuosikirja 2019-20 jalkavaensaatio.fi.
- ↑ Vaasan rannikkojääkäripataljoona Puolustusvoimat. Viitattu 3.5.2015.
- ↑ Tammisaaren rannikkopataljoona Puolustusvoimat. Viitattu 3.5.2015.[vanhentunut linkki]