Urpo Korhonen

Suomen voittoisa viestikvartetti 1952 olympiakisoissa
Suomen voittoisa viestikvartetti 1952 olympiakisoissa

Henkilökohtaiset tiedot
Koko nimi Urpo Pentti Korhonen
Maa Suomen lippu Suomi
Syntymäaika 8. helmikuuta 1923
Syntymäpaikka Rautalampi, Suomi
Kuolinpäivä 10. elokuuta 2009 (86 vuotta)
Kuolinpaikka Lahti, Suomi
Uran tiedot
Seura Jämsänkosken Ilves
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Oslo 1952 4×10 km viesti

Urpo Pentti Korhonen (8. helmikuuta 1923 Rautalampi10. elokuuta 2009 Lahti[1]) oli suomalainen maastohiihdon olympiavoittaja ja sotakirjailija. Korhonen oli myös kansallisen tason kestävyysjuoksija.

Oslon talviolympialaisissa 1952 Korhonen joutui karsimaan paikastaan viestijoukkueessa. Karsintahiihdossa hän voitti Veini Kontisen kahdella sekunnilla ja pääsi hiihtämään viestin kolmannen osuuden. Suomi voitti viestissä kultaa.

Korhonen voitti 1951 ylivoimaisesti Bodenin kisojen 18 kilometrin kilpailun.[2]

Korhonen edusti Kerkonkosken Ketterää, Rautalammin Urheilijoita, Evon Metsäpoikia ja Jämsänkosken Ilvestä. Hiihdossa hän voitti kaksi viestin Suomen mestaruutta, ja kestävyysjuoksijana hän sijoittui vuoden 1952 Kalevan kisoissa 10 000 metrillä viidenneksi.

Ammatiltaan Korhonen oli metsätyönjohtaja ja koulutukseltaan metsäteknikko. Vuonna 2001 hän sai opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon.

Urpo Korhosen isä oli kirjailija ja toimittaja Veikko Matias Korhonen (1888–1942)[3]

Sisällysluettelo

UrheilusaavutuksiaMuokkaa

  • olympiakultaa Oslo 1952 (hiihto, viesti 4 x 10 km)
  • kaksi SM-kultaa (1951 ja 1954) (hiihto, viesti 3 x 10 km)[3]

TeoksiaMuokkaa

  • Sissinä Rukajärvellä. 1993. Karisto. Muistelma.
  • Sissiosasto. Partiotoimintaa Rukajärvellä. 1995. Karisto. Muistelma.
  • Ritaripartio. 14. Divisioonan kaukopartio. 1997. Karisto. Muistelma.

LähteetMuokkaa

  1. Olympiavoittaja Urpo Korhonen kuollut 13.8.2009. Iltalehti. Viitattu 13.8.2009.
  2. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 349. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  3. a b Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 12. Urheilutietäjän kesä, 2007, s. 40.

Aiheesta muuallaMuokkaa