Wikipedia

Ulrich Mühe

saksalainen näyttelijä

Friedrich Hans Ulrich Mühe (20. kesäkuuta 1953 Grimma, Itä-Saksa – 22. heinäkuuta 2007) oli saksalainen näyttelijä.[1] Hän sai Deutscher Filmpreisin parhaan miespääosan palkinnon[2] ja European Film Awardsin parhaimman näyttelijän palkinnon vuonna 2006 kapteeni Gerd Wieslerin roolista Oscar-palkitussa elokuvassa Muiden elämä.[3]

Ulrich Mühe
Ulrich Mühe joulukuussa 2005.
Ulrich Mühe joulukuussa 2005.
Henkilötiedot
Koko nimi Friedrich Hans Ulrich Mühe
Syntynyt20. kesäkuuta 1953
Grimma, Itä-Saksa
Kuollut22. heinäkuuta 2007 (54 vuotta)
Walbeck, Saksi-Anhalt, Saksa
Ammatti näyttelijä, ohjaaja
Puoliso Annegret Hahn
Jenny Gröllmann (1984–1990)
Susanne Lothar (1997–2007)
Näyttelijä
Aktiivisena 1979–2007
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Nuoruus ja koulutus muokkaa

Koulun loputtua Mühe kouluttautui rakennusalalle, minkä jälkeen hän palveli Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeijassa rajavartijana Berliinin muurilla.[4] Palvelus päättyi Mühen saatua vatsahaavan.[5]

Mühe aloitti opiskelun Hans Otto Theaterhochschulessa Leipzigissa vuonna 1975. Hänen ensimmäinen roolinsa oli Henrik Ibsenin näytelmässä Fruen fra Havet (Merenneito) Städtlisches Theaterissa Karl-Marx-Stadtissa (nyk. Chemnitz) vuonna 1979. Myöhemmin hän näytteli Heiner Müllerin Macbethissä Volksbühnessä Itä-Berliinissä.[4]

Ura muokkaa

Mühe liittyi Deutsches Theaterin näyttelijäkuntaan vuonna 1983.[6] Hän näytteli muun muassa näytelmissä Egmont, Peer Gynt[7] ja Nathan der Weise (Nathan Viisas).[5] Hän sai Hamletin roolin sekä Shakespearen näytelmässä että Heiner Müllerin näytelmässä Die Hamletmaschine (Hamletinkone).[7] Vuonna 1984 Mühe näytteli toisen vaimonsa Jenny Gröllmannin kanssa Herman Zschochen elokuvassa Hälfte des Lebens, joka kertoo saksalaisesta runoilijasta Friedrich Hölderlinistä.[4]

 
Ulrich Mühe ja näyttelijä Johanna Schall pitämässä puhetta Alexanderplatzilla 4. marraskuuta 1989.

Saksojen jälleenyhdistymisen jälkeen Mühe jatkoi esiintymistään monissa elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja näytelmissä sekä Saksassa että ulkomailla. Vuonna 1992 hän näytteli satiirisessa elokuvassa Schtonk!, josta hän tuli tunnetuksi myös Saksan ulkopuolella. Vakavampia rooleja hän sai elokuvissa Bennyn video (1992), Das Schloss (1996) ja Funny Games (1997),[7][8] jossa hän näytteli vaimonsa Susanne Lotharin kanssa lomamökillään olevaa avioparia, jotka kaksi miestä vangitsee ja pakottaa pelaamaan sadistisia pelejä.[4]

2000-luvulla Mühe näytteli muutamissa natsi-aiheisissa elokuvissa. Hän näytteli Joseph Goebbelsiä elokuvassa Goebbels und Geduldig (2001), tohtori Josef Mengeleä Costa-Gavrasin elokuvassa Amen. (2002) ja olisi näytellyt Klaus Barbieta tulevassa tuotannossa. Hänen viimeinen elokuvansa oli komedia Mein Führer – Die wirklich wahrste Wahrheit über Adolf Hitler,[7] jossa hän näytteli juutalaista teatterikoulun opettajaa, professori Adolf Israel Grünbaumia, joka elokuvassa palkattiin auttamaan Adolf Hitleriä pitämään uudenvuodenpuhetta.[9] Vuonna 2006 Mühe näytteli Lontoon Barbican Centressä keski-ikäistä toimittajaa Thomas Ostermeierin näytelmässä, joka pohjautuu Sarah Kanen näytelmään Blasted.[4]

Saksassa Mühe tunnettiin hyvin myös tohtori Robert Kolmaarin roolista televisiosarjassa Der letzte Zeuge, jossa hän näytteli 73 jaksossa vuosina 1998–2007.[7][8] Hän sai roolistaan Beste Schauspieler Serie -palkinnon (suom. Paras näyttelijä televisiosarjassa) Deutscher Fernsehpreisessä vuonna 2005.[10]

Muiden elämä ja viimeiset vuodet muokkaa

Mühen tunnetuimpia rooleja on kapteeni Gerd Wiesler Florian Henckel von Donnersmarckin ohjaamassa elokuvassa Muiden elämä (2006), joka sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Elokuvassa Mühen roolihahmo on Stasin agentti Gerd Wiesler, joka saa tehtäväkseen asettaa itäsaksalaisen näytelmäkirjailijan Georg Dreymanin (Sebastian Koch) ja tämän tyttöystävän, näyttelijä Christa-Maria Sielandin (Martina Gedeck) asuntoon kuuntelulaitteet ja valvoa heidän toimiaan. Wiesler kuitenkin pettyy huomatessaan, että tarkkailun syynä ei ollutkaan valtion turvallisuus, vaan käskyn tarkkailuun antaneen ministerin omat Dreymanin tyttöystävään liittyvät henkilökohtaiset syyt. Mühe sai roolisuorituksestaan Deutscher Filmpreisin parhaan miespääosan palkinnon[2] ja European Film Awardsin parhaimman näyttelijän palkinnon.[3]

Mühe oli jo vakavasti sairas helmikuussa 2007 Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Los Angelesissa, jossa Muiden elämä sai Oscar-palkinnon. Mühe palasi jo muutama tunti palkinnon saamisen jälkeen Saksaan kiireelliseen vatsaleikkaukseen.[11] Mühe kertoi vatsasyövästään 21. heinäkuuta Die Weltissä. Hän oli 54-vuotias, kun hän seuraavana päivänä 22. heinäkuuta 2007 kuoli vatsasyöpään.[12] Hänet haudattiin 25. heinäkuuta äitinsä kotikylään Walbeckiin.[13]

Yksityiselämä muokkaa

Mühe oli naimisissa kolmesti, ja hänellä oli viisi lasta. Ensimmäisestä avioliitostaan, dramaturgi Annegret Hahnin kanssa, hänellä oli kaksi poikaa: Andreas ja Konrad.[14] Vuonna 1984 Mühe meni naimisiin näyttelijä Jenny Gröllmannin kanssa.[4] He rakastuivat samana vuonna näyteltyään yhdessä televisioelokuvassa Die Poggenpuhls.lähde? He saivat tyttären, Anna Maria Mühen, joka on vanhempiensa tavoin näyttelijä. Mühe ja Gröllmann erosivat vuonna 1990. Kolmannesta avioliitostaan, näyttelijä Susanne Lotharin kanssa, Mühella oli kaksi lasta: Sophie Marie ja Jakob.[14]

Osittainen filmografia muokkaa

Elokuvat muokkaa

  • Olle Henry (1983)
  • Hälfte des Lebens (1985)
  • Sansibar oder der letzte Grund (1987)
  • Späte Ankunft (1988)
  • Hard Days, Hard Nights (1989)
  • Sehnsucht (1989)
  • Das Spinnennetz (1989)
  • Rönnes Reise (1990)
  • Schtonk! (1992)
  • Bennyn video (Benny’s Video, 1992)
  • Einfach raus (1992)
  • Sininen on vallan väri (Der Blaue, 1994)
  • Pikku enkeli (Engelchen, 1996)
  • Peanuts – die Bank zahlt alles (1996)
  • Possu tuli taloon (Rennschwein Rudi Rüssel, 1996)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Ulrich Mühe Deutsches-filmhaus.de. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  2. ↑ a b Auszeichnungen 2006 – Spielfilme. Arte.tv. 2.9.2008. Arkistoitu 17.11.2011. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  3. ↑ a b Ulrich Mühe – Preise Film-zeit.de. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  4. ↑ a b c d e f Ulrich Mühe The Telegraph. 27.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b "The Lives of Others" Actor Ulrich Mühe Dies Deutsche Welle. 25.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Ulrich Mühe, Schauspieler DEFA-Filmografie. Viitattu 5.3.2021. (saksaksi)
  7. ↑ a b c d e Bergan, Ronald: Ulrich Mühe The Guardian. 28.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  8. ↑ a b Blom, Philipp: Ulrich Mühe. The Independent. 26.7.2007. Arkistoitu 10.8.2011. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  9. ↑ van Hoeij, Boyd: Preview: Mein Führer - Die wirklich wahrste Wahrheit über Adolf Hitler. european-films.net. 14.12.2006. Arkistoitu 21.11.2008. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Die Preisentscheidungen 2005 (pdf) Der Deutsche Fernsehpreis. Viitattu 10.8.2016. (saksaksi)
  11. ↑ Paterson, Tony: Ulrich Mühe, star of 'Lives of Others', dies aged 54. The Independent. 26.7.2007. Arkistoitu 20.4.2009. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Stasi-elokuvan tähti Ulrich Mühe kuollut Yle Uutiset. 26.7.2007. Viitattu 26.8.2009.
  13. ↑ Schauspieler Ulrich Mühe ist tot Kölnische Rundschau. 25.07.2007. Viitattu 5.3.2021. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  14. ↑ a b Ulrich Mühe Myfanbase.de. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulrich Mühe.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ulrich_Mühe&oldid=21341269”