Työmarkkina-asema on työmarkkina-, sosiaalipoliittinen ja sosiologinen käsite, joka kuvaa työntekijän haluttavuutta ja vahvuutta työmarkkinoilla suhteessa toisiin työntekijöihin. Hyvä työmarkkina-asema poikkeaa prekariaatin työmarkkina-asemasta.

Hyvään työmarkkina-asemaan voidaan liittää tunnusmerkkejä:

  • vapaita työpaikkoja on enemmän kuin työnhakijoita,
  • työntekijä uskoo omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa työpaikalla ja –markkinoilla,
  • henkilö omaa muita työnhakijoita paremmat työllistymismahdollisuudet,
  • työntekijän luottamus työpaikan säilymiseen, saantiin ja vaihtoon on korkea,
  • henkilön urakehitys on muita työntekijöitä parempi,
  • työntekijää koulutetaan työnantajan kustannuksella,
  • henkilö nauttii paitsi yrityksen johdon ja esimiehen luottamusta, on haluttava toisissa yrityksissä, ja henkilöön kohdistetaan rekrytointitarjouksia nk. ”head huntereilta”,
  • ovat yrityksen ydintyövoimaa, erotuksena massatyövoimasta (McJob) ja
  • työnantaja käyttää vähemmän työnjohto-oikeuttaan: työntekijä saa valita mitä haluaa tehdä.

Koska hyvän työmarkkina-aseman omaavat ovat haluttuja työmarkkinoilla, työnantaja kohdistaa heihin sitouttamiskeinoja kuten palkitsemista, etuja tai optioita.

Länsimaisen työmarkkina-aseman tunnuspiirteitäMuokkaa

Työmarkkina-asema on alati muuttuva käsite ja sosiologisen tutkimuksen kohde[1]. Työmarkkina-asemaa tutkitaan erilaisilla muuttujilla kuten iällä, sukupuolella, koulutuksella, perhesuhteilla, yhteiskuntaluokittelulla jne.. Länsimaisilla ja suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa hyvästä työmarkkina-asemasta on havaittu, että.;

  • on pääsääntöisesti parempi koulutetuilla kuin vähemmän koulutetuilla, [2]
  • on palkansaajilla hyvä kun työllisten määrä on korkea ja työttömyys matala,
  • on huonompi maahanmuuttajilla, päihteiden käyttäjillä, sairailla ja vammaisilla suhteessa valtaväestöön ja terveisiin
  • on parempi toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa verrattuna määrä-, osa-aikaisissa ja nk. epätyypillisissä työsuhteissa[3][4]
  • on parempi nk. avainaloilla erotuksena matalapalkka-aloista, [5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Katso esimerkiksi [1]
  2. [2]
  3. Virtanen, Marianna. Työterveiset: 2004-02: Onko pätkätyö terveysriski?. [3] viitattu 4.1.2008.
  4. Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin. Palkansaajien tutkimuslaitos. Julkaisija: Valtioneuvoston kanslia. ISBN 952-5354-63-6. [4] sivu 51.
  5. [5], viitattu 4.1.2008.