Tuko
Tuko Oy oli suomalainen kaupan alan keskusliike, jolla oli tukkuliikkeitä ja teollisuutta. Se oli aikoinaan yksi neljästä merkittävästä kaupan ryhmittymästä Suomessa (muut olivat E-liike sekä yhä toimivat K- ja S-ryhmä). Vähittäiskauppatoimintaan kuuluivat itsenäisten kauppiaiden omistamat T-kaupat ja niiden lisäksi muun muassa Anttilat, Rautiat ja Carrolsit.
Alkuvaiheet yksityisenä tukkuliikkeenä muokkaa
Tukkukauppojen Oy eli Tuko (Tukku-Konttori) aloitti toimintansa vuonna 1942[1]. Liikeideana oli tuolloin yhdistää suhteellisen pienten tukkuliikkeiden toiminta keskusliikkeeseen. Kolmiportaisessa markkinointijärjestelmässä olivat mukana keskusliike, tukkuliikkeet ja näiden asiakasliikkeet.[2] Osakkaiksi kelpuutettiin tukkukauppaa harjoittavat yritykset[3].
1950- ja 1960-luvuilla tukolaiset vähittäiskauppiaat koettivat vastata kiristyvään kilpailuun perustamalla ketjuja[3]. Markkinointi keskitettiin kolmen ketjun alle: A & O, Spar ja TR[1]. Tuko liittyi kansainväliseen Spar-yhteistyöhön vuonna 1962, ja 1970-luvun alkuun asti Suomessa oli noin 500 Spar-kauppaa[4].
T-ryhmä muokkaa
Usean eri ketjun ja tunnuksen käyttö hankaloitti markkinointia. Vuonna 1973 Tukon kaupat yhdistettiin yhtenäisen T-liikemerkin alle, mutta se säilyi käytössä vanhojen liikemerkkien rinnalla vuoteen 1977. Toiminta jaettiin lähikauppoihin ja marketeihin.[3] 1970-luvun puolivälissä T-ryhmään kuului monia paikallisia lähikauppaketjuja, kuten franchising-periaatteella toiminut Kukkura, Oy Hallmanin Hallvax, Pajusen Alepa, Pohjanmaa Oy:n Prima, Saastamoinen-Yhtymän Pops, Stockmannin Sesto, Talous-Osakekaupan Halpis ja Wihurin Hansa.[5]
Tuko laajeni 1970-luvulla uusille toiminta-alueille. Vuonna 1975 perustettiin Carrols-hampurilaisravintolaketju. Vuonna 1976 ostettiin tavarataloyritys Anttila[3]. Seuraavana vuonna ostettiin Saastamoinen Oy:n Heps-tavaratalot, jotka liitettiin Anttila-ketjuun. Tuko hoiti näitä toimintoja suoraan eikä kauppiaidensa kautta[3].
T-kaupan tunnuslause oli "Hyvän ruoan puolesta". Sen televisiomainokset tulivat tutuksi 1980- ja 1990-luvun televisionkatsojille. T-kaupoilla oli myös oma merkkinsä, Sinivalkoiset, ja lisäksi pohjoismaisten tuontielintarvikkeiden merkkinä käytettiin Eldoradoa[3][6].
Vuonna 1987 Tuko osti itselleen Rautakonttori Oy:n, minkä yhteydessä sille tuli muun muassa Rautia-rautakauppaketju[3].
Tukon lakkauttaminen muokkaa
Tuko ajautui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1992. Syinä olivat valtauksia vastaan tehdyt yritysjärjestelyt, hallitsematon laajentuminen, alkanut lama ja raskas kolmiportainen yhteistyöjärjestelmä. Tuko ryhtyi uudistamaan itseään, ja organisaatiorakennetta yksinkertaistettiin. Konsernin emoyhtiönä aloitti Tuko Oy. [3]
Vuonna 1992 tuotiin Spar-tuotteet takaisin markkinoille. Näkyvin uudistus oli T-kauppojen muuttaminen Spar-kaupoiksi vuoden 1993 lopusta lähtien. Ne kauppiaat, jotka eivät halunneet siirtyä Spar-ketjun alle, saivat käyttää Lähikauppias-tunnusta. [3]
Kesko osti Tukosta osake-enemmistön vuonna 1996[3]. Euroopan komissio ei kuitenkaan hyväksynyt kauppaa sellaisenaan, koska se olisi tuonut Keskolle kohtuuttoman vahvan markkina-aseman. Tämän johdosta Tuko pilkottiin useaan eri osaan. Keskolle jäivät Tukosta Anttila Oy ja Rautia Oy. Tukkuliiketoimintaa hoitava Tukospar, nykyinen Tuko Logistics, sai useita eri omistajia. Vähittäiskauppa siirtyi Suomen Spar Oyj:lle, jonka suurimpana omistajana oli ruotsalainen Axfood.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Toivo Sandkvist: Tukolaista tukkukauppaa vuodesta 1924 porstuakirjastot.fi. 30.6.1996. Keskipohjanmaa. Viitattu 8.3.2011.
- ↑ Tuomas Möttönen: Vuorineuvos Pentti Herkama (1924–2010). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.10.2010
- ↑ a b c d e f g h i j Jarmo Luoma-aho: Tuko Oy 1924–1997 Elinkeinoelämän keskusarkisto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 8.3.2011.
- ↑ Calonius, Henrik: Kedjebildningarna i finländsk distribution, s. 55. Helsinki: Nordic Marketing & Consulting Grönroos Co., 1976. ISBN 951-9340-12-2.
- ↑ Merkittömät eivät uhkaa merkkituotteita Kauppa Käy: Kauppa Käy Sanomat Oy. Viitattu 8.3.2011.