Trollhättanin reunamoreeni
Trollhättanin reunamoreeni (ruots. Trollhättemoränen[1], engl. Trollhättan moraine[2]) on reunamoreeni Etelä-Ruotsin länsirannikon lähellä Vänernin ja Vätternin eteläpuolella. Moreenimuodostuma on noin 200–250 kilometriä pitkä ja se syntyi noin 13 600 vuotta sitten.[3][4]
Yleistä muokkaa
Veiksel-jääkauden loppuvaiheessa on Fennoskandian mannerjäätikön eteläosassa toiminut Keski-Ruotsin virtauskieleke alkanut sulaa. Jäätikölle oli muodostunut Etelä-Ruotsin yli kulkeva U-kirjaimen muotoinen reuna, jonka läntinen osa on seurannut silloin vedenpinnan alla sijainnutta nykyistä länsirannikkoa. Jäätikön sulaminen on kuitenkin keskeytynyt ilmaston väliaikaisiin jäähtymisiin, jolloin reuna on alkanut perääntyä. Reuna on saattanut silloin edetä tai vain pysähtyä, jolloin sen eteen on kerrostunut jäätikköjokien tuomaa maa-ainesta tai se on puskenut eteensä moreenivalleja. Länsirannikolla tunnetaan tällaisia moreenimuodostumia useita ja Trollhättanin reunamoreeni on niistä yksi.
Moreenimuodostuma muokkaa
Trollhättanin reunamoreeni on Etelä-Ruotsin länsirannikon reunamoreeneista epäyhtenäisin ja maisemallisesti pienimuotoisin muodostuma, jolla on kuitenkin pituutta yli 200 kilometriä. Se muodostaa moreenimuodostumien linjan, jonka kulku on melko selväpiirteinen. Se voidaan katsoa alkavan Norjan puolelta Oslonvuonon itärantojen Hvalerin saarilta. Sieltä asti linja on luode-kaakko- suuntainen, kunnes se ylittää Götajoen. Joen luoteispuolella linja koostuu suurista moreenimuodostumista, mutta maaston korkeiden mäkien kohdilla muodostumat jäävät pieniksi. Mäkien päällä reunamoreeneja on monesti useita, mikä viittaa jäätikön reunan edestakaiseen liikkeeseen. Silloin moreenireunoja syntyy useita rinnakkain jäätikön puskiessa takaisinpäin monia kertoja. Reunamoreeni katkaisee järven kahtia Ellenön kohdalla, jolloin on muodostunut Ellenösjön ja Östersjön[5]. Reunamoreeni patoaa ennen Götajokea sijaitsevat järvet Långhalmen ja Stora Hästefjorden[5]. Tröllhättanin keskustaajaman ympäristössä on reunamoreenin kulku tulkinnanvarainen. Osa moreenimuodostumista sijaitsevat kahden pöytävuoren Hallebergin ja Hunnebergin luona ja osa sijaitsee toisaalla samalla linjalla luoteisten muodostumien kanssa. Trollhättanissa on moreenimuodostumien lisäksi myös joitakin jäätikköjokimuodostumia. Jos kaakossa sijaitsevat muodostumat kuuluvat varsinaiseen moreenimuodostumaan, jatkuvat ne pienempinä mäkinä linjalla Tålanna—Bitterna. Moreenilinja osoittaa kohti Vätternin eteläpäätä, mutta todisteita linjan jatkumisesta Etelä-Ruotsin ylänköalueella on kovin vähän[5]. Eräissä reunamuodostumakartoissa on linjaa jatkettu Vätternin eteläpuolelta ohi hieman itään päin[3][6].[4][7]
Reunamoreeni on pääosin syntynyt merenpinnan alapuolella. Kuvatun linjan kaakkoispäässä se on muodostunut vedenpinnan yläpuolella, jonka vuoksi muodostumat ovat pieniä ja siksi heikosti näkyvillä. Luoteispäässä on todisteita linjan jatkumisesta merenpohjaa pitkin, mutta nyt länteen päin jatkavana. On otaksuttu, että Norjan puolella reunamoreenia jatkaa Hvalerin reunamoreeni (engl. Hvaler Moraine[2]), vaikka tälle on ehdotettu pariksi myös Berghemin reunamoreenia.[4][2][8]
Tutkimushistoriaa muokkaa
Trollhättanin reunamoreeni tunnistettiin 1930–1940-luvulla[9]. Reunamoreenin ajoitukset vaihtelevat 12 950–15 550 vuotta sitten. Osa ajoituksista on saatu ajoittamalla pohjamutaa moreenilinjan jäätikönpuoleisista järvistä, joiden pinnankorkeudet ovat nykyään 119–129 metriä mpy. Vuonna 2014 saatiin uusi ajoitus 13 600 vuotta sitten.[4][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Andersson, Madelen: Metaller i morän och sediment Trestadsregionen – delar av västra Götalands län, s. 17, 2004
- ↑ a b c Lowe, J.J. & Walker, M.J.C.: ”2.3.2.1 Northern Europe”, Reconstructing Quaternary Environments, s. 26–28. Routledge, 2014. ISBN 9781317894506. GoogleBooks-kirjamerkki (viitattu 19.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Stoeven, Arjen & al.: Deglasiation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016. ISSN 0277-3791. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Lundqvist, Jan & Wohlfarth, Barbara: Timing and east−west correlation of south Swedish ice marginal lines during the Late Weichselian. Quaternary Science Reviews, 2001, 20. vsk, s. 1127–1148. Amsterdam, Alankomaat: Elsevier Science Ltd.. ISSN 0277-3791. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Fredén, Curt: Marine life and deglasiation chronology of the Vänern basin southwestern Sweden, s. 9–11, s. 20. Sveriges Geologiska Undersökningar Nr 71. Uppsala, Ruotsi: , 1988. ISBN 91-7158-440-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.10.2021). (englanniksi)
- ↑ Peterson, Gustaf & al.: Glacial geomorphology of the south Swedish uplands – focus on the spatial distribution of hummock tracts. Journal of Maps, 2017, 13. vsk, nro 2, s. 534–544. doi:10.1080/17445647.2017.1336121. ISSN 1744-5647. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ ”4.1 Geological conditions”, Landslide risks in the Göta River valley in a changing climate, s. 40–42. osa 2/2. Lindköping, Ruotsi: Ruotsin geologinen instituutti, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.10.2021). (englanniksi)
- ↑ Gyllencreutz, Richard & al.: Holocene sedimentation in the Skagerrak interpreted from chirp sonar and core data. Journal of Quaternary Science, 2005, 20. vsk, nro 1, s. 21–32. John Wiley & Sons, Ltd.. doi:10.1002/jqs.892. ISSN 0267-8179. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Öhrling, Christian & Peterson, Gustaf & Johnson, Mark D.: Glacial geomorphology between Lake Vänern and Lake Vättern, southern Sweden. (sisältää kartan) Journal of Maps, 2020, s. 776–789. Lontoo, Britannia: Taylor & Francis Group. doi:10.1080/17445647.2020.1820386. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)